Back to the Finland

Takasisin kotona. Onneksi suomi antoi armonsa ja lämmitti kelit sopivaksi. Saavuttiin päivänä jolloin lämpöennätyksiä rikottiin. Lämmintä oli +37c! Thaimaan lämmön jälkeen se oli kivan pehmeä lasku. Suomi tuntu olevan ennallaan. Salmiakki maistuu edelleen salmiakille ja maito on sinisessä tölkissä.

Paluumatka, joka kesti kaiken kaikkiaan hieman yli vuorokauden oli melko rankka, mutta selvittiin aika kivuitta. Amterdamin kentällä meinasi käydä pieni moka ja kiihdytettiin vauhtiakin juoksu askeliin. No ehdittiin portille ja kiire ei ollutkaan niin kova. Kaikki 107 kiloa saapui laukkujen sisällä ehjänä perille. Saimme laukut suoraan Chiang Main lentokentältä Helsinkiin saakka. Se helpotti meitä paljon, koska Bangkokissa ei tarvinnut tehdä erillistä laukkujen kanssa peuhaamista.

Vilma ja Väinö olivat ihmeissään kun noustiin Finnairin koneeseen Amstredamissa. "Miks noi lentoemännät puhuu suomea?", kysyi Vilma. Molemmat jäivät ihmeissään katsomaan koneeseen tervetuloja toivottavaa lentoemoa. Perillä huomasimme miten lapset nauttivat siitä, että ympärillä on ihmisiä, jotka puhuvat ja ymmärtävät heidän kieltään.

Nyt olemme purkaneet harjoittelu jaksoa opiskelija kavereiden kanssa Isossa kirjassa. On ollut hienoa kuulla mitä harjoitteluun on kuulunut eri puolilla palloa. Jokaisen harjoittelut ovat olleet selvästi erilaisia. Kokemuksia on niin paljon, että varmaan vielä pitkälle syksyyn niitä kertoillaan toisillemme.


Meillä on todella kiitollinen mieli ajasta, joka Hang Dongissa vierähti. Nyt sukset kohti uusia haasteita.

Nukketeatteria monikulttuurisella ulosannilla

Taas sitä huomasi, että kuinka olennaista vieraassa maassa on kieli ja kulttuuri. Meiltä pyydettiin apua lauantain (3.7.) Kids Clubiin eli Riverin tiimin vetämään lasten toimintaan. Toivomuksena oli, että tekisimme raamatun tarinasta nukketeatterin. Raamatusta katsottiin, että Nooa olisi aiheena. Aikaa valmisteluihin oli 3 päivää.

Riveriltä löytyi kasa hienoja nukkeja. Ja sitten saatiin myös eläinnukkeja yhdeltä aussitytöltä. Leena kirjoitti käsikirjoituksen tausta CD:tä varten. Ajateltiin, että on paras tehdä taustanauha ääniä varten sillä meiltä thain puhe ei suju. No jotta taustanauhan puheet saataisi thaiksi täytyi ne ensin kääntää englannin kielelle. Sovittiin ketä tulee ääninäyttelijöiksi.

Kireän aikataulun vuoksi käännöksen thaiversiota jouduttiin hieman odottelemaan. Oli ihailtavaa kun yksi tiimin tytöistä pitkän työpäivän jälkeen vielä käänsi tekstin. Koska Latelta ei vielä suju thain lukeminen jäi hieman arvoitukseksi miten käännös oli tehty.

Nauhoitukset aloitettiin torstai iltana. Ääninäyttelijät vaihtuivat lennosta kun alkuperäisen sopimuksen mukaiset henkilöt olivatkin kiinni muissa hommissa. No eipä se asiaa hidastanut. Nauhoitukset meni ihan hienosti. Nooan ääntä esittävä Nu pääsi ideasta kiinni todella hienosti. Siinä vaiheessa kävi ilmi, että käännös thaiksi oli tehty hieman "aikuiseen sävyyn". Thai-kieli kun on moniasteista. On olemassa ns. torikieli, keskiluokan thai (jota usein ulkolaiset puhuvat) ja korkea kieli. Raamattu on kirjoitettu korkealla kielellä ja lapset eivät kuulemma välttämättä ymmärrä kaikkea korkeasta kielestä. No ainakin Nooan repliikkejä muutettiin hieman, että teksti olisi paremmin lasten ymmärrettävissä.

Perjantaina sitten Leena tuunasi nukkeja, teki upean näköisen arkin ja loi "vedenpaisumusefektin" (Sininen huopa jeesusteipillä arkin pohjaan TOIMII!). Late väänsi sitten taustanauhaa. Netistä löytyi upeita ääniefektejä (iStock audio). Lopulta puolen yön maissa kaikki oli valmista. Tosin illan aikana Leenalle nousi kuume.

Lauantaina Vilma lähti Laten kanssa pitämään esitystä Kids Clubiin. Vilmalla oli oma rooli. Kyyhkynen joka etsi kuivaa maata. Ennen esitystä oli sekä Vilmalla, että Latella vähän ramppikuumetta. Leenan tilalle esitykseen tuli pari tiimiläistä. Esitys alkoi ja noin 70 lasta hiljeni katsomaan sitä. Sali jossa oli kova menteli meni kovin hiljaiseksi. Tuntui hyvälle. Lapset keskittyvät kuuntelemaan tarinaa Raamatusta. Mission accomplished. Esitys meni tosi hienosti. Lapsityöstä vastaava tiimiläinen antoi vielä hyvän palautteen ja kaiken säätämisen jälkeen suuhun jäi hyvä maku.

Vain kuukausi jäljellä mutta vielä kuukausi aikaa

Pitempi aika ulkomailla perheen kanssa kääntää asiota joskus nurin kurin. Aikanaan sitä haaveili pitkästä kuukauden kestävästä ajasta etelän auringon alla. Kyllä se tuntui pitkälle. Nyt kun takana on melkein 5 kuukautta Hang Dongissa tuntuu jäljellä oleva kuukausi aivan liian lyhyeltä.

Tavallaan kun elämä on juuri asettunut aloilleen ja arki tuntuu arjelle niin sitten tämä kaikki onkin jo melkein ohi. Lapset ovat päässeet upeasti sisään päiväkodin lämpimään tunnelmaan. Niin alussa se sopivan hoitopaikan etsiminen tuntui haasteelle, mutta kun asiaa on nyt katsellut on ollut pakko todeta, että johdatus oli mukana. Lasten on ollut niin hyvä olla hoidossa ja me ollaan saatu keskittyä harjoiutteluun.

Sanotaan, että lapset ovat siunaus. Arkipäivän kinastelujen keskellä se ei aina ole tuntunut siltä, mutta kun lapset ovat avaamassa ovia kylän koteihin ei voi muuta kuin ihmetellä. Saimme vastikää kutsun kyläyhteisöön syömään ja tärkeää oli se, että lapset otetaan mukaan.

Thaimaata ei voi ajatella ajattelematta ruokaa. Ensinnäkin Thai ruoka on ehkä parasta mitä suuhun voi laittaa. Kyllä sitä on monenlaisesta kupista ja mitä kummallisempaa murkinaa maistettu. Kaikki on toistaiseksi pysynyt myös hienosti mahassa. Toiseksi ruoka merkitsee yhteyttä. Tuntuu välillä hämmentävälle istua ventovieraiden ihmisten luona ja syödä, kun pöytään on pistetty kystä kyllin. Jotenkin suomalaisena sitä ei osaa ymmärtää, kun perinteisesti se konffassa samalta kiskalta osettu grillimakkara on ainut "yhteysateria". Kyllähän suomessakin yhdessä syömään, mutta täällä se tuntuu olevan elinehto suhteita luodessa ja kanssakäymisessä.

Ruokailun lisäksi on ollut upea kokea yhteyttä Kristuksessa. Thai tiimin keskellä on ollut upea huomata miten Jumala puhuu yli kielimuurien. Jumala mahdollistaa yhteyden tuntemisen, niin paljon laajemmin kun me immeiset. Itse sitä helposti vetää rajoja: kieli, kulttuuri, ikä tai muuta vastaavaa. Jumala on osoittanut vahvasti, että mikään näistä ei ole hänelle mahdotonta. Yhteys myös muiden lähettien kanssa on ollut tosi upeaa. On hienoa tuntea, että saa olla samassa rintamassa niin monen ihmisen kanssa. Jumalan armeija on tehokkain ja monipuolisin.

Kun suomalainen tähyilee taivaalle ja näkee tumman pilven, hän vallan innostuu ja jää odottamaan pientä sadetta, joka pian viilentää mukavasti ilmaa. MUTTA suuri ja jyrisevä musta pilvi ei välttämättä annakkaan sadetta kuin pari pisaraa (vaikka BBC:n säätiedotus lupaisikin heavy rain shower) ja vaikka tulisikin suurempikin sade, se ei kuitenkaan tuo mukanaan mukavan viileää ilmaa, vaan olotilan, joka muistuttaa vierailua kosteassa kasvihuoneessa. SILTI taas kun seuraava musta pilvi saapuu, edellisestä oppimatta, suomalainen tähyilee taas tyytyväisenä taivaalle, joskos tästä pian ilma viilenisi. :) eli näin se vaan on. Lämmintä 35c ja kosteusprossa kasvaa ;)

Elämä ja työntouhu on vienyt meidät mukanaan. Tänäänkin piti olla lomapäivä ja Laten piti vaan käydä pikaisesti viemässä pari tiimiläistä autokoulun testeihin aamulla klo.8.30, mutta kello on 15.00 ja matkalla on edelleen :) Ei sillä, että se meidän elämäämme kaataisi. Työ täällä on ollut sellaista mukavan aasialaista. Tehdään asioita sitä mukaan kun niitä tehdään ja ei oteta ressiä. Vilmalla ja Väinöllä päiväkoti on sujunut erinomaisesti. Perjantaina Väinö ei ehtinyt lähtösuukkoja antamaan kun jo asteli opettajan käsipuolessa omaan luokkaansa touhuamaan. Ja sekös lämmitti meidän mieltä! Terveenäkin on pysytty, lukuunottamatta vuotavia pikku nokkia. Kuumeelta ollaan vältytty, vaikka kylässämme on todettu useita Dengue-kuume tapauksia. 9.6. oli suuri siivouspäivä; kaikki seisovat vedet ym., joissa kuumetta levittävä hyttynen suinkin majailisi, oli poistettava. Me tosin saimme tiedon asiasta vasta 11pv perjantai, sillä portilla jaettu tiedote oli thaiksi kirjoitettu ja muistimme kaivaa sen esiin vasta perjantaina hanskalokerosta käännettäväksi.

Kuumakausi on kääntymässä sadekaudeksi. Lasten kesälomat ovat loppu ja koulut ovat taas alkaneet. Meillä työ Riverillä on jatkunut samanlaisena. Kokuksia, palvereita, kylävierailuja ja remppahommia. Suurinosa tiimimme ulkolaisista ovat lähteneet lomilleen kotimaihinsa ja nyt teemme työtä lähinnä vain thailaisten kanssa. Paluu Suomeen lähestyy sekalaisin tuntein. Ennen kaikkea on ihana päästä taas Kotiin, mutta samaan aikaan jäämme kaipaamaan varmasti tätä maata ja jo niin tutuiksi tulleita ihmisiä täällä!!

Viimeiset kuukaudet pitävät toivottavasti sisällään paljon valokuvausta, pienistä hetkistä nauttimista ja rohkeutta tehdä se tänään, mitä ei voisi tehdä enää huomenna! Sitä samaa sinne Suomen suveen!

Pistomatka naapuriin

Aika kuluu siivillä. Tosin siltä se ei aina tunnu, kun matkustaa lentokoneella kahden pienen lapsen kanssa. Teimme pistomatkan naapurimaahan Kambodzaan. Ensin lennettiin  Bangkokkiin Chiang Maista. Lento oli melko lyhyt, mutta sitten täytyi tappaa aikaa lentokentällä useita tunteja. Pitkillä käytävillä kuljettiin edestakaisin. Mummilta saadut tehtävävihkot olivat kovassa käytössä Vilmalla. Phnom Pehnin lentomme oli siirretty hieman edemmäs. Pääsimme koneeseen ja pian olimme perillä. Kentällä meiltä taidettiin huijata 10 dollaria lasten viisumeista, sillä saimme kuitit vain aikuisten viisumeista. No perille päästiin ja tulivuoren tuhkaa karkuun lentänyt Vaarikin oli meitä vastassa. Vaari oli työ reissulla suomessa ja sai hieman siirrettyä lentojaan ja oli mukava nähdä Laten vanhempia heidän kotonaan Kambodzan pääkaupungissa.

Olemme käyneet kerran Kambodzasssa ennen tätä reissua. Silloin meillä ei kuitenkaan ollut aikaa kuin muutama päivä. Oli hieno palata tuohon eksoottiseen maahan. Thaimaassa olon jälkeen oltiin ihmeissään. Vaikka Thaimaa onkin kovin eksoottinen maa monessa mielessä pisti Kambodza monessa kohtaa pään pyörälle eri tavalla. Maa on todella köyhä ja se näkyi ihan pääkaupingin elämässä. Myös vahvat ääripäät korostavat tuota köyhyyttä. Pieni osa kansaa ajelee hienoilla citymaastureilla pitkin kaupungin katuja toisten kerjätessä ruokaa kadulla ilman toivoa paremmasta.

Maan ikävä lähihistoria on käsinkosketeltavissa. Vierailimme Pol Potin johtamaien puna Kmeerien kauheuksia esittelevissä museoissa. Toul Sleng joka 70-luvun lopulla tunnettiin S-21 kidutusvankilana oli puhutteleva kaikessa kauheudessaan. Kaupungin laidalla sijaitseva Killing fields oli myös ilmapiiriltään todella ahdistava. Vähän reilu kolmenkymmenen vuoden takaiset teloitukset heräävät nopeasti henkiin mielessä kun katselee maasta esiin työntyviä luita, hampaita ja vaatten paloja. Koko maasta on tehty löytöjä joukkohaudoista.

Kambodzassa moni asia oli todella alkutekijöissä. Näimme vain ripauksen maasta, mutta mieleen jäi se, että työtä riittää maassa. Jos mietit mitä voisit tehdä tuon kansan eteen, niin rukous voisi olla hyvä aloitus. Vierailu paikallisessa seurakunnassa jätti myös rohkaisevan mielen siitä, että Jumala toimii myös tuossa maassa vahvasti.

Paluu Thaimaan puolelle oli tälläkertaa melko erikoinen sillä lentokentällä meitä vastassa oli keskipäivällä maahan saaput Leenan siskon perhe. Vilma ja Väinö olivat tohkeissaan, kun saivat kavereita joiden puhetta ymmärtää ja kyllä on pikku porukassa vauhtia riittänytkin. Kaksos serkut olivat kovasti odotettu.

Nyt saamme vielä hetken huilata vieraittemme seurassa ja sitten työ Riverillä jatkuu.

Kuuminta hottia = + 40 astetta varjossa

Paljon onnea vaan, paljon onnea vaan... Vilma täytti 5 vuotta ja synttäreitähän juhlittiin ensin tammikuussa Suomessa ennen lähtöä, sitten huhtikuun alusta Chiang maissa Merja-mummin ja Jarmo-vaarin kanssa kuun alusta ja vielä 10.4. oikeana synttäripäivänä nuortenleirillä vuorilla. Ja Vimuhan nautti kuten arvata saattaa :)

Huhtikuu alkoi iloisissa merkeissä kun saimme vieraiksemme mummin ja vaarin naapurimaasta. Blogitekstitkin ovat jääneet vähäiselle, sillä kukas sitä koneella silloin ehtii istua! Vilma ja Väinö pitivät huolen siitä, ettei mummin ja vaarin aika käynyt pitkäksi.

Lämmintä piisaa oikein kunnolla. Parhaimmillaan mittari on käynyt +44 c. Kuumuus on sisällä, kuumuus on ulkona, kuumuus tuntuu iholla, kuumuus tuntuu päässä. Paikallisten kesälomat ovat alkaneet ja he juhlivat nyt sonkran vedenheitto-juhlaa. Vesisodan merkit jo näkyy vastaantulevissa värjätyissä autoissa ja kauppojen vesipyssyvalikoimissa. Vettä saa kuulema sitten niskaan jokainen ohikulkija. Näillä juhlapäivillä on myös kääntöpuolensa, sillä sonkranin aikaan tapahtuu paljon liikenneonnettomuuksia ja tapaturmia.

Meillä oli nuortenleiri 8-10.4. vuorilla. Saimme osallistua yhdessä Laten kanssa tähän erinomaiseen mahdollisuuteen nähdä ja kokea paikallinen leiri. Merja-mummi jäi Väinön kanssa pitämään taloa pystyssä ja hoitamaan kania. Vilma pääsi meidän mukaamme ja asennetta löytyi tästä pienestä neidistä! Leiripaikka oli siisti, mutta silti suomalaiselle sieltä löytyi paljon uutta. Yöt me nukuimme kivilattialla parin ohuen viltin päällä toisen perheen kanssa samassa huoneessa. Aamuisin heräsimme kuudelta kukkojen lauluun. Söimme peltiastioista tosi tulisia ruokia, jotka kuulema oli maustettu nimenomaan ulkolaiset huomioon ottaen miedosti. Lauloimme ja leikimme päivät pitkät, sillä täällä aikuisetkin leikkivät loputtomasti erilaisia kilpailuja ja laululeikkejä ;) Pitkän listan uusia leikkejä ja kilpailuja kirjasin ylös tuliaisiksi Suomeen. Iltaisin ennen auringonlaskua kylvimme vessan pesualtaissa kylmällä vedellä kippotaktiikalla. Ja koko homma toimi hyvin! Mikäs siinä kun asenne on oikea! Kasvovärit pääsivät taas käyttöön ja suomalasia leikkejä leikittiin, kuten lipunryöstöä ja munanheittokilpailua vesi-ilmapalloilla. Leirin aiheena oli Freedom-vapaus. Nuoret oli jaettu neljään ryhmään, jotka kiersivät jokaisen neljän opettajan luona eri raamiksilla. Viimeisenä leiripäivänä oli retki vesiputouksille. Maisemat olivat uskomattomat. Ilmasto vuorilla oli viileämpää mitä Hang Dongissa ja iltaisin lämpötila laski varmaan johonkin +25 c. Ja kyllä me viileydestä nautimmekin kuumien päivien jälkeen!

Kotona mummilla ja Väinöllä aika oli kulunut hyvin. Molemmat varmasti nauttivat ”spesiaaliajastaan”. Pieni herrasmies oli ollut reippaana apulaisena mummille ja mummi vastaavasti sai päristellä pikkuautoilla aamusta iltaan :) Kuumuus oli tukahduttavaa ja erään ulkoilun jälkeen Väinö olikin keksinyt helpotuksen vilvoittelemalla itseään istumalla jääkaapissa! Tarina ei kertonut istuiko mummikin siellä...

 Saimme taannoin uuden naapurin pihamme puuhun. N. 2 metriä pitkä kaveri sai kyllä nopeasti lähdöt.

Kuinka pääsiäinen lokalisoidaan

"Hei kohtahan on pääsiäinen!" Jotenkin tämän kaiken keskellä, kun on kaukana Prisman pääsiäismunavuoresta, ei meinaa muistaa, että nyt on se aika vuodesta. Onneksi aina välillä viettää aikaa facebookissa ja saa vihiä suomalaisista juhlapyhistä. Koska kaupoista ei löydy mitään muutakaan pääsiäiseen liittyvää, niinpä Vilma ja Väinö pääsivät itse askartelemaan pääsiäiskoristeita. Siinä kyllä tarvittiin ripaus luovuutta, sillä höyheniä ja Tiimaria ei olekkaan tuossa nurkan takana. No ei hätä ollut sen näköinen. Ostimme kanansulista valmistetun pölyhuiskan, ja höyhenet saivat uuden tehtävän. Niistähän me saatiinkin oikein komeita tipuja. Vilma ei asiaa kerennyt paljoa ihmetelemään, kun askarteluvimma iski. Kovasti sai sakset, maalit ja liima kyytiä.

Pikkuaskartelijat ovat olleet myös vauhdissa päiväkodissa. Joka päivä repussa tulee jos jonkin moista tuotosta mukana. Vilmalle opettajien ohjeet menee ihmeen hyvin perille, vaikka kieleimuuri aikuisen silmissä on suorastaan valtava. Viime viikolla Vilmalta on alkanut tulemaan eglanninkielisiä sanoja puheen lomassa. " Hei Väikkä tuo sun Nosse nosturi on blue." tai "Tää mun kukka on orange" Vilma osaa jo melkein kaikki värit englanniksi ja joitain numeroita. Myös thailaisia aakkosia tulee silloin tällöin. Torstaina Vilma sanoi: "Mä sain uuden kaverin tänään. Kysyin siltä What is your name? ja se vastas, että Thairon. Sit mä sanoin, sille, että Tsy Vilma." Mikäs siinä kun kerhokaveri ymmärtää ;)

Ajoittain vieraalla kielellä tulee tilattua lasten ateriaankin talon isoin juoma.
Oliskohan toi ollut litran pönttö oranssia Fantaa.

Viime viikko oli mielenkiintoinen. Saimme osallistua Kingdom Invasion Xtreme 3 nuorten konfferenssiin. Paikalla oli tuhansia nuoria ympäri maata. Konffan aiheena oli Pyhän Hengen toiminta. Saimme kokea henkilökohtaisesti ihmeellistä Jumalan toimintaa noina päivinä! Työmme ilman Jumalan ohjausta ja johdatusta olisi turhaa. Sillä emmehän me tee työtä ihmisille vaan työantajanamme on Jumala. Ja jo tänne tulo oli itsessään ihme kaikkien matkakulujen hoituessa. Sama huolenpito jatkuu. Haluamme antaa tästä kaikesta kiitoksen Jumalalle ja teemme kaikkemme, jotta Pyhän Hengen ohjaus saa olla mukanamme työssämme edelleenkin. Silloinhan kiitos menee oikeaan osoitteeseen ja työmme voi tuottaa tulosta. Mitäkö se tulos on? No sitä, että joku pikkuinen tyttö tai poika saa antaa oman elämänsä joskus Taivaan Isän käyttöön ja johdatukseen tai vanha pappa saa rohkeasti katsoa tulevaisuuteen pelkäämättä tulevaa. Työn tulos ei välttämättä näy tänä aikana meille, mutta aikanaan työ varmasti tuottaa tulosta :)

Lauantai oli meidän vapaapäivä, jonka vietimme Maesa Elephant Campilla. Kuvat kertoo enemmän kuin tuhat sanaa!

Lisää kuvia norsu reissulta löytyy täältä.

Vaihtelevaa ohjelmaa

Taas uusi viikko vierähti värikkäissä merkeissä. Viikon aikana oli todella monipuolista tekemistä. Aloitimme uuden maalaus projektin. Riverin pihalla on pieni leikkipaikka lapsille, jossa kiipeilyteline ja junaa muistuttava keinu. Kiipeilyteline on nähnyt jo jonkin verran elämää, joten se kaipaa uutta maalia. Tiimissämme on mukana yksi Tazmanian aussi. Hän puhuu englantia niinkuin aussit elokovissa. Hän hommasi meille työkalut, maalinpoistoaineetta ja uusia maaleja. Homma on kyllä hikistä. Suorassa auringon paisteessa alkaa suomalainen nopeesti väsymään vaikka onkin hyvät työkalut.

Maalausprojektin ohella meillä oli upea mahdollisuus osallistua kotivierailuihin. Tiimi tekee viikottain todella paljon kotikäyntejä vanhuksien, köyhien, leskien ja yksinhuoltajien luona. Parina päiväna Late toimi autokuskina kotikyydeillä ja Leena oli myös mukana. Toisena päivänä Leena jo pääsi käyttämään lähihoitajan taitoja, kun tiimin tytöt kylvettivät 80-vuotiaan jaloistaan halvaantunut mummon. Kotivierailuilla tuli usein ajatuksia, että on asiat kotisuomessa vähän eri tasolla. Täällä erot eri ihmisten välillä on niin räikeät. Joku asuu upeassa kodissa ja viereisellä tontilla on bambusta ja aaltopellistä tehty murju. Tiimin miehet ovatkin auttaneet kyläyhteisön vahavaraisia rakentamalla taloja, ulkohuuseja ja muita rakennelmia. Oli mahtava kuulla yhden vierailun jälkeen, kun Nit niminen nainen tiimista sanoi. "Näin Jeesuskin tekisi".

Alku viikosta Leena kirjoitti käsikirjoituksen lauantain Kids Clubissa pidettävää näytelmää varten. Leena käänsi tekstin englanniksi ja sitten kävimme kässärin thailaisten kanssa läpi. Lapsityötä johtava tyttö ohjasi sitten porukkaa eri rooleihin ja torstaina näytelmää jo vähän harjoiteltiin.

Omkoin kylänäkymää.

Torstaina Late sai kutsun Omkoin kylään. Matkaan lähdettiin perjantai aamuna. Late tiesi vain kylän nimen, mutta ei ollut hajuakaan mitä siellä tapahtuu. Perille päästyämme selvisi, että Omkoi on vuorten ympäröimä kylä. Maisemat olivat kauniit. Kylässä oli paljon Kareen heimoon kuuluvia ihmisiä. Menimme eräälle koululle. Ja sitten se selvisi. Eräs kareeni tyttö tiimistämme valmistui koulustaan ja osallistuimme valmistujaisiin. Koulu oli kristitty koulu, jossa Kareen heimon lapset opiskelevat. Lapset tulevat kouluun vuoristokylistä.




Vierailimme myös erään perheen luona. Perheeseen oli tullut 6 päivää sitten uusi asukas. Olipa pieni vauva. Siellä se pötkötteli onnellisen näköisenä. Perhe tarjosi myös ruuan valmistujais tilaisuuden jälkeen. Kyllä siinä meni korvat solmuun kun thai- ja kareen-kieli menivät jatkuvasti juhlassa käsikädessä. Late sai erään vanhemmistoveljen kaverikseen tilaisuuteen sillä juhlasalissa istui miehet toisella ja naiset toisella puolen salia.

Late otti reissua varten kameran mukaan ja niinpä Latesta tuli myös valmistujaiskuvaaja. Kamera kävi kuumana, kun eri kukkaseppeleiden edessä kuvattiin valmistuneita ja heidän läheisiään ja ystäviään.

Ateria oli maukaus

Tänään lauantaina oli sitten Kids Club, jossa Leenan kirjoittama näytelmä esitettiin lapsille. Vastasimme myös puvustamisesta ja lavastuksesta. Koitimme näyttää tiimin nuorille, että pienellä puvustuksella lasten huomio saadaan napattua ja kyllä se toimikin kivasti. Pappia esittänyt poika sanoi vaatteistaan "Taidan näyttää Bin Ladenilta".

Seikkailu jatkuu...

Iskä lakaisee sitä mukaan kun Väinö kuljettaa kuorma-autolla hiekkaa hiekkalaatikosta keskelle pihaa. "Eikö isi sanonut jo sata kertaa, että hiekka pidetään hiekkalaatikossa ja leikitään siellä." Oli erikoista, että hiekkalaatikko löytyi thailaisen kodin pihamaalta ja siitkös Vilma ja Väinö ovat nauttineet. Sehän on suorastaan suomalaisen lapsen elinehto. Meillä on nyt uusi koti ja hiekkalaatikon lisäksi monta muuta mukavaa juttua, jotka auttavat meitä kotiutumaan ja huomaamaan taivaan Isän monipuolisen huolenpidon. Eli maaliskuulta heinäkuulle me asustamme nyt "omassa kodissa".

Ollessamme vielä suomessa meille ehdotettiin tätä asuntoa. Eräs englantilainen perhe oli lähdössä kotimaahansa kesken lukuvuoden ja palaisivat elokuussa takasin. Molemmille asunnon vuokraus oli rukousvastaus, niin aikataulullisesti kuin kaikin puolin. Perheeseen kuuluu 3 poikaa, joten autoja ja Puuha Pete legoja löytyy isot laatikot Väinölle. Vilma sai hoidokikseen pihamaalla pomppivan iso valkoisen kanin, joka on saanut usempia nimiä. Välillä se on Pupu Tupuna, toisinaan Prinsessa, tosin Väinölle se on aina Pupu. Se on tosi kesy. Välillä se pompottelee sisällekin (se osaa itse avata oven) seuraa hakemaan. Koti on täysin kalustettu liinavaatteita ja astioita myöten, joten meidän ei tarvitse sellaisia hankkia näin lyhyen ajan takia. Isoin ihme sattui kun Late kävi asunnon avaimia hakemassa viime maanantaina. Perheen isä antoi kotiavaimien lisäksi autonkin avaimet ja sanoi, että ovat yrittäneet vuokrata autoa, muttei ole mennyt kaupaksi. "Ottakaa te auto ja ajakaa kuinka paljon haluatte. Jättäkää jotain vastinetta jos tahdotte." Ei voinut muuta sanoa kuin kiitos ja siunausta :)

Päiväkoti retkellä

Lastenhoito Vilman osalta on mennyt erinomaisesti. Opettajatkin päiväkodista ovat sanoneet, että Vilma on ollut selvästi oma itsensä heti alusta saakka. Väinölle aamu on tuottanut kovasti kyyneliä. Eroitkujen jälkeen päivää menee hyvin päikkäreitä myöten. Katsellaan nyt tämä kuukausi loppuun Väinön osalta, kuinka kaikki alkaa sujumaan. Ehkäpä Väinöstäkin tulee "vapaaehtoinen" Riverille meidän kanssa :) Perjantaina meillä oli päiväkodista retki eläintarhaan. Lähdin mukaan Väinön kaveriksi, Vilma mennä viipotti kavereiden ja hoitajien käsipuolessa. Tässä muutama kuva reippaista retkeläisistä.

Täällä lisää kuvia retkestä.

Kaiken tämän jälkeen miettii, mitä hyvää me olemme tehneet, että saamme kaiken tämän ja palaset vain loksahtelee paikoilleen. Sitten sen muistaa, että eipä me olla tehty mitään millä me tämän ansaitsisimme. Kaikki on lahjaa Taivaan Isältä, ehkäpä Hän haluaa näyttää meille käytännössä kuinka hyvää huolta Hän pitää meistä ja antaa jopa nekin asiat joita emme ole ääneen pyytäneet. Torstain aamurukouskokouksen raamatunpaikka Psalmi 20 vielä painotti asian pitävyyttä :)

Lauantaina oli jännät paikat. Lupasimme pitää pienen hetken Kids Clubissa eli lasten viikottaisessa tapahtumassa. Valmisteltiin powerpoint esitys suomesta ja ystävyydestä ja parhaasta ystävästä, Jeesuksesta. Laten thai-kieli joutui koetukselle mutta onneksi tiimin väki auttoi siinä missä kieli meni solmuun. Saattoipa powerpointissa vilahtaa joku tämänkin blogin lukijan naama. Opetimme myös lapsille suomalaisen leikkilaulun. Oli hauska nähdä miten universaali tuo Frööbelin palikoiden Sutsi satsi onkaan. Thai-lapset leikkivät, lauloivat ja nauroivat sen tahdissa niinkuin pitääkin.

Kids Clubin jälkeen teimme pienin tutkimusmatkan läheiselle vuorelle. Maisemat oli tosi upeat. Mitä ylemmäs mentiin sitä huonommaksi tie muuttui. Ajoittain otti mahasta, kun tajusi, että kapean tien toinen reuna on lähes pystysuora pudotus. Olipahan kokemus. Jyrkissä mutkissa oli kylttejä joissa kehotettiin tyyttäämään jotta vastaantulija osaa varautua.

Vilman ja Väinön kuulumisia

Tässä vähän lasten kuulumisia. Tänään käytiin katsomassa taloa, jossa asustellaan sitten loppu matkan ajan. Vilma ja Väikkä kommentoivat myös taloa.

Kuukausi takana!

Miltä nyt tuntuu? Onko koti-ikävää? Kyllä kotiin kaipaa aina välillä. Ihan vaan jutustelemaan kahvikupin ääressä mukavia. Hyvältä tuntuu olla myös täälläkin. Kuukausi on hurahtanut nopeasti ja paljon on tapahtunut. Vilmalla ja Väinön jalat ja käsivarret ovat jo melkein mustat :) Kuumaa on kerta kaikkiaan ja kelit sen kuin ”paranee”. Tänään mittari näytti +37c. Kuumakausi on tulossa hyvää vauhtia.



Viikonloppuna olimme seurakunnan kanssa vesiputouksella. Ei hullumpi paikka kokouksen pitoon :). Syötiin, laulettiin ja leikittiin yhdessä. Vilmalle kuumuus teki tepposet. Tyttö olikin ihan poikki siihen saakka, kunnes pääsi veteen vilvoittelemaan.








Tällä viikolla touhuamme muun tiimin kanssa patojen ja kattiloiden parissa, sekä autamme missä pystymme. Meillä on iso konferenssi, joka vaatii koko tiimin voimavarat käyttöön. Oikeastaan tämä on koitunut erinomaiseksi mahdollisuudeksi tutustua työkavereihin paremmin. Kummasti työn touhussa juttelua syntyy ja hommat hoituu huomaamatta. Konfferenssin lisäksi hommaa riittää jatkuvasti sillä Riverin tiloja rempataan pikkuhiljaa. Late pääsikin laatotushommiin. Näin ne hommat vaan etenee...




Eka päivä hoidossa...

...menikin todella hyvin! Vaikkakin äiti pari kyyneltä vieritti edellisenä päivänä, kun ajatteli pikku ihmisiä vieraassa paikassa, jossa kukaan ei ymmärrä-eikä ketään ymmärrä. Onneksi lapsi on joskus paljonkin sopeutuvaisempi kuin aikuinen. Aamulla veimme 8.00 lapset hoitoon. Vilma oli samantien lelujen kanssa touhuamassa ja Väinökin pikkuhiljaa irtautui lahkeesta. Olimme jutelleet hoitoon lähdöstä aiemmin ja siitä, että äiti ja isi kyllä tulee hakemaan aivan pian. Vilma harjoitteli ahkerasti kuinka se vessa oikein enklanniksi sanotaan ja olikos se ”ei” thaiksi ”no”? Vilmalle koko hoitojuttu oli unelmien toteutuminen. Pikkumieskin oli asiasta perillä, sillä kun äidin ja isin lähdön aika sitten koitti, Väinö tuli ikkunaan vilkuttamaan ja palasi takaisin leikkeihin. Mikä ilo täyttikään sydämen! Taivaan Isi oli antanut ripauksen rohkeutta ja luottamusta myös pikku Väinölle :)

Klo 11.00 meille tuli puhelu, että Väinölle taisi iskeä koti-ikävä. Sovittiin, että tulisimme hakemaan Väinöä aiemmin kotiin, ettei ihan turvaton olo tulisi. Kun saavuimme perille, itku olikin mennyt jo ohi ja mies oli santsaamassa jo toista riisiannosta ja näytti oikein hyväntuuliselta. Sovimme, että Väinö jatkaisi puolipäiväisenä tämän viikon. Kun Vilmalta kysyttiin haluaako hän lähteä jo kotiin, vastauksena oli, että ei. Niinpä Vimu sai jatkaa hoitopäivää kolmeen saakka.

Voiko pieni ihminen aidompi omissa aatoksissaan. Tässä Vilman ekan päivän kertomuksia. Ei voi muuta kuin ihmetellä, kuinka lapsi voi olla niin sopeutuvainen :)

” Meillä aamulla oli sellanen rukous juttu. Me nostettiin lippu sellaseen tankoon ja rukoiltiin. Mä rukoilin Taivaan Jumalaa, enkä mä tiedä mitä ne rukoili.”

”Se täti, joka otti meidät vastaan aamulla ja jutteli teidän kanssa kerto meille siitä miehestä, joka kiipes puuhun. Ai Sakkeuksesta vai? Joo, siitä just. Kun me oltiin kuuntelemassa sitä Sakkeus tarinaa, niin Väinö alkoi huutamaan niin kovaa, etten mä voinu sanoo sille mitään. Sitten se täti otti Väinön sykkyyn ja vei sen toiseen huoneeseen.”

”Sitten me maalattiin sellasia kukkia. Mä luulin ekaks, että ne oli tulivuoria, mut sit niistä tulikin kukkia. Hassua kun mä en ymmärrä oikeen mitä ne puhuu! Sitten se täti näytti meille miten sinisestä ja punaisesta väristä sekoitetaan vilovettia väriä.” Päivän aiheena oli tosiaan ollut violetti väri. Tarkoituksena oli hoksata miten se väri saadaan aikaiseksi :)

”Sit me nukuttiin sellasilla patjoilla lattialla. Siinä oli peitto ja tyynykin. Mua ei oikein nukuttanu ja se täti pyysi mua leikkimään yläkertaan. Siellä oli paljon prinsessamekkoja. Siellä oli Tuhkimo mekkokin ja mä näytin ihan Tuhkimolta kun laitoin sen päälle. Ja sitten se thailainen täti laitto mulle nää letit. Miks te muuten tulitte niin aikaisin hakeen mut pois??”

Huomenna taas jatketaan. Kuka lähtee hoitoon huomenna?”Mää!” huutaa Väinökin ja nostaa käden ylös. Saapa nähdä miten huomen aamuna... ;)

Paljon on taas tapahtunut

Viikko kotiäitinä...

Maanantaina Late aloitti TOT1 koulutuksen ja musta tuli kotiäiti yks kaks. Ajatuksena meillä oli vuorotella koulutuspäiviä, mutta lopulta päädyttiin tähän pitkien päivien takia. Parempi on toisen olla todistuksen ja tietojen omaava kuin kaksi palloa hukassa, eiku miten se meni.

Kurssilaiselta kuultua:
"Oli tosi mielenkiintoinen viikko. Oli aika kielikylpy kun ryhmässä oli mukana Irlantilainen, Uus-Seelantilaisia ja muita englantia murteella puhuvia. Hengelliset näköalat laajenivat aika paljon, koska kurssilla käsitelty CHE-työ poikkeaa melko paljon 'klassisesta' lähetystyöstä.". (CHE = Community Health Evangelism)

Oikeastaan tämä viikko oli erinomainen juttu Vilmalle ja Väinölle. Ensimmäinen viikko Thaimaan kamaralla niin, että oltiin ihan vaan kotona ja pyöritettiin tuttuja ja ihania rutiineja. Käytiin pelaamassa jalista läheisellä kentällä, hoidettiin laina koiraamme sekä tutustuttiin lähiympäristön pieniin ja suurempiin kiviin. Meinaa Väinön suuri ihastus on nykyään kivien keräily. Ja niitähän löytyy taskuista sitten suurempia ja pienempiä :)

Kaasuhella ja ruoanlaitto yllättävästi on pieni haaste verrattuna thailaisen kodinhoitajan ja suomalaisen kotiäidin kielimuurin korkeuteen. Keskustelu meni jo maanantaina nauruksi kun kumpikaan ei toistaan ymmärtänyt pätkääkään. Mutta kaikesta selviää. Loppuviikosta tiesin jo, että ”samii” tarkoittaa Latea eli aviomiestä ja kalojen ruokaa annetaan vain ”nit noi” vähän. Edes kova käsien huitominen ja viittoilu ei riittänyt kaikkien asioiden selittämiseen.

Vilma ja Väinö kaipaavat leikkikavereita ja isi ja äiti edes hetkellisesti 100% keskittymisen mahdollisuutta työntekoon tai rukoushetkeen. Niinpä laskimme yksi + kaksi ja nyt olemmekin kierrelleet päiväkoteja ja etsineet sopivaa hoitopaikkaa lapsille. Vihdoin löytyi hintalaatu suhteeltaan kiva paikka. Se on kansainvälinen kristillinen päiväkoti lähellä asuinaluettamme. Vilma ja Väinö aloittavat päivähoidon huomenna, tiistaina. Vilma kyllä mielellään aloittaisi hoidon jo vaikka heti. Hoitoon mennään kolmena päivänä viikossa. Katsotaan nyt miten kaikki alkaa sujumaan, ja mennään sen mukaan. Saa muistaa pikkuihmisiä rukouksissa! Iso kiitos tästä hienosta mahdollisuudesta kuuluu monelle ihanalle ystävällemme siellä koti Suomen tukirenkaassa! Taivaan Isä rakkautenne palkitkoon!

Rentoutumista ja vierailu Tin kylään

Aiemmin tapahtunutta.

Pikkuhiljaa ollaan päästy tutustumaan harjoittelupaikkaan ja ympäristöön. Vilma ja Väinö tuntuvat nauttivan olostaan. Mulla ja Leenallakin on ollut tosi hienoa. Ollaan saatu tutustua porukkaan tiimissä.

Ollaan katseltu mitä löytyy ja mistäkin. Tuntuu niin hassulta, kun on kaupassa ja pohtii mitä on missäkin ja mikä on hyvä tuote ja mikä maksaa mitä. Ei ole enää tuttua ja turvallista valion maitoa tai faserin sinistä. Onneksi nykyään Thaimaasta saa melkein mitä vaan. Täytyy vaan osata valita suuresta valikoimasta ne hyvät jutut.

Kauppa reissuilla ja ravintoloissa tulee usein kielimuuri vastaan. Tilasin yksipäivä paistettua kanaa Vilmalle ja Väinölle. Kanan sijaan sain munakkaan. Kai on kana ja khai on kananmuna. Että silleen.

Autoillessa menee välillä aivot solmuun kun täällä ajetaan vasemmalla puolella. Vilkku ja pyyhkijätkin on eri puolella, joten monesti on mennyt pyyhkijät päälle mutkassa.

Viime sunnuntaina päätettiin lähteä tutustumaan läheiseen eläinpuistoon lasten kanssa. Chiang mai Night safari olikin kiva kokemus. Ajelimme safariajelun ja kävelimme pitkin Jaguaari polkua. Näimme paljon kauniita eläimiä ja lapset pääsivät myös syöttämään tiikerin poikasia, kilejä ja hevosia. Myös paljon odotettu norsu nähtiin.

Lisää kuvia retkeltä täällä.



Ja sitten tähän päivään.


Tänään olimme ensimmäisellä reissulla. Lähdimme aamulla matkaan vähän kahdeksan jälkeen. Mukaan matkaan lähti tiimiläisiä. Tiimi, jossa teemme harjoittelua koostuu n. 30 henkilöstä. Tiimissä on thailaisia sekä eri heimoihin kuuluvia. Matkassa oli mukana pari Tin heimoon kuuluvaa. Kylä johon menimme oli nimeltään Ban Tin. Eli Tin kylä.

Kylässä asuu joukko pakolaisia, jotka ovat saaneet pienen palstan asuakseen. Kylässä elää noin 350 ihmistä.

Kylä oli hyvin alkeellinen ja siellä on suuria ongelmia. Mutta työ on alkanut edistymään. Yhteistyö kyläyhteisön kanssa on alkanut.

Söimme pienen aterian kyläläisten kanssa. Puheesta ei ymmärretty juuri mitään. Mun (Laten) thai-kielen tynkäkään ei ollut avuksi. Heimolaiset puhuivat Tin kieltä. Ja thain murre oli mulle myös ihan vieras.

Tiimin tytöt jäivät kyllään vajaaksi viikoksi. He auttvat kyläläisiä. Opettavat lapsille juttuja ja elävät ihmisten rinnalla. On upea nähdä miten tytöt osasivat tehdä tuttavuutta kyläläisten kanssa. Kyllä täällä saa oppia, joka päivä jotain.

Matka taittui vuorten yli. Maisemat oli todella kauniit. Nyt on aika jolloin puut vaihtavat lehdet. Kuumakausi on tulossa. Vuorilla oli ns. ruska. Suuret puut mahtavissa laaksoissa ja vuorilla olivat upeita.

Tässä albumi reissusta.

Tästä se alkaa

Tammikuun 29. pv klo 6.00 olimme reippaana Helsingin lentokentällä valmiina lähtöön. Meillä oli rakas saattaja joukko mukana ja tippa tuli linssiin kun lähdön aika koitti... halit kaikille sinne Suomeen!

Lennot Amsterdamin vaihdon kanssa meni hyvin. Väinö nukkui melkein koko pitkän lennon Amsterdamista Bangkokkiin, vaikka vuorokausirytmi ei ollut lähellekkään omaamme! (Lähtö Amsterdamista suom. aikaa oli 14.00!) Yöllä klo 2.00 olimme perillä Thaimaassa. Thailaisten mukaan oli jo aamu, tuloaikamme paikallista aikaa oli siis n. 7.00 a.m. Vuorokausirytmiin pääsimme ihmeen hyvin kuitenkin kiinni. Lennon jälkeen huoneet saatiin vasta 12.00 a.m. jälkeen, joten kulutettiin aikaa Bangkokin vilinässä syöden ja läheisessä puistossa leikkien. Päikkärit maistuivat koko porukalle erinomaisesti! Illalla Väinöä ei olisi nukuttanut lainkaan, joten saimme laukkujen purku apua pikku ukkelista.

Kuumaa on! Varjossa yli +30c. Suomen pakkasista oli suuri hyppäys tänne helteeseen. Vilma pääsi vihdoin uimaan lähettipäivillä Kuiburissa.


6. päivä Helmikuuta vietimme mummin ja vaarin kanssa Väinön 2-vuotis synttäreitä Swensenssin jätskibaarissa Bangkokissa. Söimme "synttärisorbetin", joka oli koristettu kynttilällä. Väinö sai komeat onnittelulaulut tarjoilioilta tamburiinin kera. Sankarin hämmentynyt ilme olisi ollut kuvaamisen arvoinen! Muillekin jätski maistui. Viikonlopun vietimme Thaisukolla. Vauhtia ja ääntä riitti!




Tiistaina lensimme vihdoin viimein Chiang maihin ja pääsimme päämääräämme Hang Dongiin. Kelit on hieman viileämmät kuin hikisessä Bangkokissa. Kuitenkin päivällä lämpö kipuaa sinne +30c ja yli. Täällä sitä nyt sitten ihmetellään ja opetellaan uusia asioita. Vilma sai heti seuraavana päivänä rukousvastauksen. Vilma rukoili jo Suomessa pari edellistä kuukautta ystävää, joka odottaisi häntä uuden kodin lähellä." Kyllä Jumala sen järjestää!" Vilmalla oli tapana sanoa. Ja ei sitä epäiltykkään, niin Jumala sen järjestikin. Pieni tummatukkainen 6 vuotias tyttö on nyt Vilman ystävä. Ensimmäisen päivän jälkeen Vilma kysyi voisko se tyttö tulla meille yökylään.

Ensimmäisen viikon Hang Dongissa asumme (viikon sissän jo neljäs hotelli) hotellikodissa ja sitten seuraavaan kotiin odottamaan oikean kodin vapautumista 8.3. :) Tää on nyt vähän aikaa vielä matkalaukkuelämää. Se on kumma, että kaikkeen tottuu ja sopeutuu!

----------------------------------------------------------------------
Thaisukolla Bangkokissa.

Bangkokin kuumuudessa välillä virkistävään kylpyyn.

Synttärisankari juhlahumussa.

"Ruuhkaa" Bangkokissa.

Harjoittelupaikkamme The River, koulutus- ja kehityskeskus





Vilma ihmettelee missä Suomi on tässä Chiang Main kartassa.