Takasisin kotona. Onneksi suomi antoi armonsa ja lämmitti kelit sopivaksi. Saavuttiin päivänä jolloin lämpöennätyksiä rikottiin. Lämmintä oli +37c! Thaimaan lämmön jälkeen se oli kivan pehmeä lasku. Suomi tuntu olevan ennallaan. Salmiakki maistuu edelleen salmiakille ja maito on sinisessä tölkissä.
Paluumatka, joka kesti kaiken kaikkiaan hieman yli vuorokauden oli melko rankka, mutta selvittiin aika kivuitta. Amterdamin kentällä meinasi käydä pieni moka ja kiihdytettiin vauhtiakin juoksu askeliin. No ehdittiin portille ja kiire ei ollutkaan niin kova. Kaikki 107 kiloa saapui laukkujen sisällä ehjänä perille. Saimme laukut suoraan Chiang Main lentokentältä Helsinkiin saakka. Se helpotti meitä paljon, koska Bangkokissa ei tarvinnut tehdä erillistä laukkujen kanssa peuhaamista.
Vilma ja Väinö olivat ihmeissään kun noustiin Finnairin koneeseen Amstredamissa. "Miks noi lentoemännät puhuu suomea?", kysyi Vilma. Molemmat jäivät ihmeissään katsomaan koneeseen tervetuloja toivottavaa lentoemoa. Perillä huomasimme miten lapset nauttivat siitä, että ympärillä on ihmisiä, jotka puhuvat ja ymmärtävät heidän kieltään.
Nyt olemme purkaneet harjoittelu jaksoa opiskelija kavereiden kanssa Isossa kirjassa. On ollut hienoa kuulla mitä harjoitteluun on kuulunut eri puolilla palloa. Jokaisen harjoittelut ovat olleet selvästi erilaisia. Kokemuksia on niin paljon, että varmaan vielä pitkälle syksyyn niitä kertoillaan toisillemme.
Meillä on todella kiitollinen mieli ajasta, joka Hang Dongissa vierähti. Nyt sukset kohti uusia haasteita.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti