Vain kuukausi jäljellä mutta vielä kuukausi aikaa

Pitempi aika ulkomailla perheen kanssa kääntää asiota joskus nurin kurin. Aikanaan sitä haaveili pitkästä kuukauden kestävästä ajasta etelän auringon alla. Kyllä se tuntui pitkälle. Nyt kun takana on melkein 5 kuukautta Hang Dongissa tuntuu jäljellä oleva kuukausi aivan liian lyhyeltä.

Tavallaan kun elämä on juuri asettunut aloilleen ja arki tuntuu arjelle niin sitten tämä kaikki onkin jo melkein ohi. Lapset ovat päässeet upeasti sisään päiväkodin lämpimään tunnelmaan. Niin alussa se sopivan hoitopaikan etsiminen tuntui haasteelle, mutta kun asiaa on nyt katsellut on ollut pakko todeta, että johdatus oli mukana. Lasten on ollut niin hyvä olla hoidossa ja me ollaan saatu keskittyä harjoiutteluun.

Sanotaan, että lapset ovat siunaus. Arkipäivän kinastelujen keskellä se ei aina ole tuntunut siltä, mutta kun lapset ovat avaamassa ovia kylän koteihin ei voi muuta kuin ihmetellä. Saimme vastikää kutsun kyläyhteisöön syömään ja tärkeää oli se, että lapset otetaan mukaan.

Thaimaata ei voi ajatella ajattelematta ruokaa. Ensinnäkin Thai ruoka on ehkä parasta mitä suuhun voi laittaa. Kyllä sitä on monenlaisesta kupista ja mitä kummallisempaa murkinaa maistettu. Kaikki on toistaiseksi pysynyt myös hienosti mahassa. Toiseksi ruoka merkitsee yhteyttä. Tuntuu välillä hämmentävälle istua ventovieraiden ihmisten luona ja syödä, kun pöytään on pistetty kystä kyllin. Jotenkin suomalaisena sitä ei osaa ymmärtää, kun perinteisesti se konffassa samalta kiskalta osettu grillimakkara on ainut "yhteysateria". Kyllähän suomessakin yhdessä syömään, mutta täällä se tuntuu olevan elinehto suhteita luodessa ja kanssakäymisessä.

Ruokailun lisäksi on ollut upea kokea yhteyttä Kristuksessa. Thai tiimin keskellä on ollut upea huomata miten Jumala puhuu yli kielimuurien. Jumala mahdollistaa yhteyden tuntemisen, niin paljon laajemmin kun me immeiset. Itse sitä helposti vetää rajoja: kieli, kulttuuri, ikä tai muuta vastaavaa. Jumala on osoittanut vahvasti, että mikään näistä ei ole hänelle mahdotonta. Yhteys myös muiden lähettien kanssa on ollut tosi upeaa. On hienoa tuntea, että saa olla samassa rintamassa niin monen ihmisen kanssa. Jumalan armeija on tehokkain ja monipuolisin.

Kun suomalainen tähyilee taivaalle ja näkee tumman pilven, hän vallan innostuu ja jää odottamaan pientä sadetta, joka pian viilentää mukavasti ilmaa. MUTTA suuri ja jyrisevä musta pilvi ei välttämättä annakkaan sadetta kuin pari pisaraa (vaikka BBC:n säätiedotus lupaisikin heavy rain shower) ja vaikka tulisikin suurempikin sade, se ei kuitenkaan tuo mukanaan mukavan viileää ilmaa, vaan olotilan, joka muistuttaa vierailua kosteassa kasvihuoneessa. SILTI taas kun seuraava musta pilvi saapuu, edellisestä oppimatta, suomalainen tähyilee taas tyytyväisenä taivaalle, joskos tästä pian ilma viilenisi. :) eli näin se vaan on. Lämmintä 35c ja kosteusprossa kasvaa ;)

Elämä ja työntouhu on vienyt meidät mukanaan. Tänäänkin piti olla lomapäivä ja Laten piti vaan käydä pikaisesti viemässä pari tiimiläistä autokoulun testeihin aamulla klo.8.30, mutta kello on 15.00 ja matkalla on edelleen :) Ei sillä, että se meidän elämäämme kaataisi. Työ täällä on ollut sellaista mukavan aasialaista. Tehdään asioita sitä mukaan kun niitä tehdään ja ei oteta ressiä. Vilmalla ja Väinöllä päiväkoti on sujunut erinomaisesti. Perjantaina Väinö ei ehtinyt lähtösuukkoja antamaan kun jo asteli opettajan käsipuolessa omaan luokkaansa touhuamaan. Ja sekös lämmitti meidän mieltä! Terveenäkin on pysytty, lukuunottamatta vuotavia pikku nokkia. Kuumeelta ollaan vältytty, vaikka kylässämme on todettu useita Dengue-kuume tapauksia. 9.6. oli suuri siivouspäivä; kaikki seisovat vedet ym., joissa kuumetta levittävä hyttynen suinkin majailisi, oli poistettava. Me tosin saimme tiedon asiasta vasta 11pv perjantai, sillä portilla jaettu tiedote oli thaiksi kirjoitettu ja muistimme kaivaa sen esiin vasta perjantaina hanskalokerosta käännettäväksi.

Kuumakausi on kääntymässä sadekaudeksi. Lasten kesälomat ovat loppu ja koulut ovat taas alkaneet. Meillä työ Riverillä on jatkunut samanlaisena. Kokuksia, palvereita, kylävierailuja ja remppahommia. Suurinosa tiimimme ulkolaisista ovat lähteneet lomilleen kotimaihinsa ja nyt teemme työtä lähinnä vain thailaisten kanssa. Paluu Suomeen lähestyy sekalaisin tuntein. Ennen kaikkea on ihana päästä taas Kotiin, mutta samaan aikaan jäämme kaipaamaan varmasti tätä maata ja jo niin tutuiksi tulleita ihmisiä täällä!!

Viimeiset kuukaudet pitävät toivottavasti sisällään paljon valokuvausta, pienistä hetkistä nauttimista ja rohkeutta tehdä se tänään, mitä ei voisi tehdä enää huomenna! Sitä samaa sinne Suomen suveen!