Paljon on taas tapahtunut

Viikko kotiäitinä...

Maanantaina Late aloitti TOT1 koulutuksen ja musta tuli kotiäiti yks kaks. Ajatuksena meillä oli vuorotella koulutuspäiviä, mutta lopulta päädyttiin tähän pitkien päivien takia. Parempi on toisen olla todistuksen ja tietojen omaava kuin kaksi palloa hukassa, eiku miten se meni.

Kurssilaiselta kuultua:
"Oli tosi mielenkiintoinen viikko. Oli aika kielikylpy kun ryhmässä oli mukana Irlantilainen, Uus-Seelantilaisia ja muita englantia murteella puhuvia. Hengelliset näköalat laajenivat aika paljon, koska kurssilla käsitelty CHE-työ poikkeaa melko paljon 'klassisesta' lähetystyöstä.". (CHE = Community Health Evangelism)

Oikeastaan tämä viikko oli erinomainen juttu Vilmalle ja Väinölle. Ensimmäinen viikko Thaimaan kamaralla niin, että oltiin ihan vaan kotona ja pyöritettiin tuttuja ja ihania rutiineja. Käytiin pelaamassa jalista läheisellä kentällä, hoidettiin laina koiraamme sekä tutustuttiin lähiympäristön pieniin ja suurempiin kiviin. Meinaa Väinön suuri ihastus on nykyään kivien keräily. Ja niitähän löytyy taskuista sitten suurempia ja pienempiä :)

Kaasuhella ja ruoanlaitto yllättävästi on pieni haaste verrattuna thailaisen kodinhoitajan ja suomalaisen kotiäidin kielimuurin korkeuteen. Keskustelu meni jo maanantaina nauruksi kun kumpikaan ei toistaan ymmärtänyt pätkääkään. Mutta kaikesta selviää. Loppuviikosta tiesin jo, että ”samii” tarkoittaa Latea eli aviomiestä ja kalojen ruokaa annetaan vain ”nit noi” vähän. Edes kova käsien huitominen ja viittoilu ei riittänyt kaikkien asioiden selittämiseen.

Vilma ja Väinö kaipaavat leikkikavereita ja isi ja äiti edes hetkellisesti 100% keskittymisen mahdollisuutta työntekoon tai rukoushetkeen. Niinpä laskimme yksi + kaksi ja nyt olemmekin kierrelleet päiväkoteja ja etsineet sopivaa hoitopaikkaa lapsille. Vihdoin löytyi hintalaatu suhteeltaan kiva paikka. Se on kansainvälinen kristillinen päiväkoti lähellä asuinaluettamme. Vilma ja Väinö aloittavat päivähoidon huomenna, tiistaina. Vilma kyllä mielellään aloittaisi hoidon jo vaikka heti. Hoitoon mennään kolmena päivänä viikossa. Katsotaan nyt miten kaikki alkaa sujumaan, ja mennään sen mukaan. Saa muistaa pikkuihmisiä rukouksissa! Iso kiitos tästä hienosta mahdollisuudesta kuuluu monelle ihanalle ystävällemme siellä koti Suomen tukirenkaassa! Taivaan Isä rakkautenne palkitkoon!