Kuinka pääsiäinen lokalisoidaan

"Hei kohtahan on pääsiäinen!" Jotenkin tämän kaiken keskellä, kun on kaukana Prisman pääsiäismunavuoresta, ei meinaa muistaa, että nyt on se aika vuodesta. Onneksi aina välillä viettää aikaa facebookissa ja saa vihiä suomalaisista juhlapyhistä. Koska kaupoista ei löydy mitään muutakaan pääsiäiseen liittyvää, niinpä Vilma ja Väinö pääsivät itse askartelemaan pääsiäiskoristeita. Siinä kyllä tarvittiin ripaus luovuutta, sillä höyheniä ja Tiimaria ei olekkaan tuossa nurkan takana. No ei hätä ollut sen näköinen. Ostimme kanansulista valmistetun pölyhuiskan, ja höyhenet saivat uuden tehtävän. Niistähän me saatiinkin oikein komeita tipuja. Vilma ei asiaa kerennyt paljoa ihmetelemään, kun askarteluvimma iski. Kovasti sai sakset, maalit ja liima kyytiä.

Pikkuaskartelijat ovat olleet myös vauhdissa päiväkodissa. Joka päivä repussa tulee jos jonkin moista tuotosta mukana. Vilmalle opettajien ohjeet menee ihmeen hyvin perille, vaikka kieleimuuri aikuisen silmissä on suorastaan valtava. Viime viikolla Vilmalta on alkanut tulemaan eglanninkielisiä sanoja puheen lomassa. " Hei Väikkä tuo sun Nosse nosturi on blue." tai "Tää mun kukka on orange" Vilma osaa jo melkein kaikki värit englanniksi ja joitain numeroita. Myös thailaisia aakkosia tulee silloin tällöin. Torstaina Vilma sanoi: "Mä sain uuden kaverin tänään. Kysyin siltä What is your name? ja se vastas, että Thairon. Sit mä sanoin, sille, että Tsy Vilma." Mikäs siinä kun kerhokaveri ymmärtää ;)

Ajoittain vieraalla kielellä tulee tilattua lasten ateriaankin talon isoin juoma.
Oliskohan toi ollut litran pönttö oranssia Fantaa.

Viime viikko oli mielenkiintoinen. Saimme osallistua Kingdom Invasion Xtreme 3 nuorten konfferenssiin. Paikalla oli tuhansia nuoria ympäri maata. Konffan aiheena oli Pyhän Hengen toiminta. Saimme kokea henkilökohtaisesti ihmeellistä Jumalan toimintaa noina päivinä! Työmme ilman Jumalan ohjausta ja johdatusta olisi turhaa. Sillä emmehän me tee työtä ihmisille vaan työantajanamme on Jumala. Ja jo tänne tulo oli itsessään ihme kaikkien matkakulujen hoituessa. Sama huolenpito jatkuu. Haluamme antaa tästä kaikesta kiitoksen Jumalalle ja teemme kaikkemme, jotta Pyhän Hengen ohjaus saa olla mukanamme työssämme edelleenkin. Silloinhan kiitos menee oikeaan osoitteeseen ja työmme voi tuottaa tulosta. Mitäkö se tulos on? No sitä, että joku pikkuinen tyttö tai poika saa antaa oman elämänsä joskus Taivaan Isän käyttöön ja johdatukseen tai vanha pappa saa rohkeasti katsoa tulevaisuuteen pelkäämättä tulevaa. Työn tulos ei välttämättä näy tänä aikana meille, mutta aikanaan työ varmasti tuottaa tulosta :)

Lauantai oli meidän vapaapäivä, jonka vietimme Maesa Elephant Campilla. Kuvat kertoo enemmän kuin tuhat sanaa!

Lisää kuvia norsu reissulta löytyy täältä.

Vaihtelevaa ohjelmaa

Taas uusi viikko vierähti värikkäissä merkeissä. Viikon aikana oli todella monipuolista tekemistä. Aloitimme uuden maalaus projektin. Riverin pihalla on pieni leikkipaikka lapsille, jossa kiipeilyteline ja junaa muistuttava keinu. Kiipeilyteline on nähnyt jo jonkin verran elämää, joten se kaipaa uutta maalia. Tiimissämme on mukana yksi Tazmanian aussi. Hän puhuu englantia niinkuin aussit elokovissa. Hän hommasi meille työkalut, maalinpoistoaineetta ja uusia maaleja. Homma on kyllä hikistä. Suorassa auringon paisteessa alkaa suomalainen nopeesti väsymään vaikka onkin hyvät työkalut.

Maalausprojektin ohella meillä oli upea mahdollisuus osallistua kotivierailuihin. Tiimi tekee viikottain todella paljon kotikäyntejä vanhuksien, köyhien, leskien ja yksinhuoltajien luona. Parina päiväna Late toimi autokuskina kotikyydeillä ja Leena oli myös mukana. Toisena päivänä Leena jo pääsi käyttämään lähihoitajan taitoja, kun tiimin tytöt kylvettivät 80-vuotiaan jaloistaan halvaantunut mummon. Kotivierailuilla tuli usein ajatuksia, että on asiat kotisuomessa vähän eri tasolla. Täällä erot eri ihmisten välillä on niin räikeät. Joku asuu upeassa kodissa ja viereisellä tontilla on bambusta ja aaltopellistä tehty murju. Tiimin miehet ovatkin auttaneet kyläyhteisön vahavaraisia rakentamalla taloja, ulkohuuseja ja muita rakennelmia. Oli mahtava kuulla yhden vierailun jälkeen, kun Nit niminen nainen tiimista sanoi. "Näin Jeesuskin tekisi".

Alku viikosta Leena kirjoitti käsikirjoituksen lauantain Kids Clubissa pidettävää näytelmää varten. Leena käänsi tekstin englanniksi ja sitten kävimme kässärin thailaisten kanssa läpi. Lapsityötä johtava tyttö ohjasi sitten porukkaa eri rooleihin ja torstaina näytelmää jo vähän harjoiteltiin.

Omkoin kylänäkymää.

Torstaina Late sai kutsun Omkoin kylään. Matkaan lähdettiin perjantai aamuna. Late tiesi vain kylän nimen, mutta ei ollut hajuakaan mitä siellä tapahtuu. Perille päästyämme selvisi, että Omkoi on vuorten ympäröimä kylä. Maisemat olivat kauniit. Kylässä oli paljon Kareen heimoon kuuluvia ihmisiä. Menimme eräälle koululle. Ja sitten se selvisi. Eräs kareeni tyttö tiimistämme valmistui koulustaan ja osallistuimme valmistujaisiin. Koulu oli kristitty koulu, jossa Kareen heimon lapset opiskelevat. Lapset tulevat kouluun vuoristokylistä.




Vierailimme myös erään perheen luona. Perheeseen oli tullut 6 päivää sitten uusi asukas. Olipa pieni vauva. Siellä se pötkötteli onnellisen näköisenä. Perhe tarjosi myös ruuan valmistujais tilaisuuden jälkeen. Kyllä siinä meni korvat solmuun kun thai- ja kareen-kieli menivät jatkuvasti juhlassa käsikädessä. Late sai erään vanhemmistoveljen kaverikseen tilaisuuteen sillä juhlasalissa istui miehet toisella ja naiset toisella puolen salia.

Late otti reissua varten kameran mukaan ja niinpä Latesta tuli myös valmistujaiskuvaaja. Kamera kävi kuumana, kun eri kukkaseppeleiden edessä kuvattiin valmistuneita ja heidän läheisiään ja ystäviään.

Ateria oli maukaus

Tänään lauantaina oli sitten Kids Club, jossa Leenan kirjoittama näytelmä esitettiin lapsille. Vastasimme myös puvustamisesta ja lavastuksesta. Koitimme näyttää tiimin nuorille, että pienellä puvustuksella lasten huomio saadaan napattua ja kyllä se toimikin kivasti. Pappia esittänyt poika sanoi vaatteistaan "Taidan näyttää Bin Ladenilta".

Seikkailu jatkuu...

Iskä lakaisee sitä mukaan kun Väinö kuljettaa kuorma-autolla hiekkaa hiekkalaatikosta keskelle pihaa. "Eikö isi sanonut jo sata kertaa, että hiekka pidetään hiekkalaatikossa ja leikitään siellä." Oli erikoista, että hiekkalaatikko löytyi thailaisen kodin pihamaalta ja siitkös Vilma ja Väinö ovat nauttineet. Sehän on suorastaan suomalaisen lapsen elinehto. Meillä on nyt uusi koti ja hiekkalaatikon lisäksi monta muuta mukavaa juttua, jotka auttavat meitä kotiutumaan ja huomaamaan taivaan Isän monipuolisen huolenpidon. Eli maaliskuulta heinäkuulle me asustamme nyt "omassa kodissa".

Ollessamme vielä suomessa meille ehdotettiin tätä asuntoa. Eräs englantilainen perhe oli lähdössä kotimaahansa kesken lukuvuoden ja palaisivat elokuussa takasin. Molemmille asunnon vuokraus oli rukousvastaus, niin aikataulullisesti kuin kaikin puolin. Perheeseen kuuluu 3 poikaa, joten autoja ja Puuha Pete legoja löytyy isot laatikot Väinölle. Vilma sai hoidokikseen pihamaalla pomppivan iso valkoisen kanin, joka on saanut usempia nimiä. Välillä se on Pupu Tupuna, toisinaan Prinsessa, tosin Väinölle se on aina Pupu. Se on tosi kesy. Välillä se pompottelee sisällekin (se osaa itse avata oven) seuraa hakemaan. Koti on täysin kalustettu liinavaatteita ja astioita myöten, joten meidän ei tarvitse sellaisia hankkia näin lyhyen ajan takia. Isoin ihme sattui kun Late kävi asunnon avaimia hakemassa viime maanantaina. Perheen isä antoi kotiavaimien lisäksi autonkin avaimet ja sanoi, että ovat yrittäneet vuokrata autoa, muttei ole mennyt kaupaksi. "Ottakaa te auto ja ajakaa kuinka paljon haluatte. Jättäkää jotain vastinetta jos tahdotte." Ei voinut muuta sanoa kuin kiitos ja siunausta :)

Päiväkoti retkellä

Lastenhoito Vilman osalta on mennyt erinomaisesti. Opettajatkin päiväkodista ovat sanoneet, että Vilma on ollut selvästi oma itsensä heti alusta saakka. Väinölle aamu on tuottanut kovasti kyyneliä. Eroitkujen jälkeen päivää menee hyvin päikkäreitä myöten. Katsellaan nyt tämä kuukausi loppuun Väinön osalta, kuinka kaikki alkaa sujumaan. Ehkäpä Väinöstäkin tulee "vapaaehtoinen" Riverille meidän kanssa :) Perjantaina meillä oli päiväkodista retki eläintarhaan. Lähdin mukaan Väinön kaveriksi, Vilma mennä viipotti kavereiden ja hoitajien käsipuolessa. Tässä muutama kuva reippaista retkeläisistä.

Täällä lisää kuvia retkestä.

Kaiken tämän jälkeen miettii, mitä hyvää me olemme tehneet, että saamme kaiken tämän ja palaset vain loksahtelee paikoilleen. Sitten sen muistaa, että eipä me olla tehty mitään millä me tämän ansaitsisimme. Kaikki on lahjaa Taivaan Isältä, ehkäpä Hän haluaa näyttää meille käytännössä kuinka hyvää huolta Hän pitää meistä ja antaa jopa nekin asiat joita emme ole ääneen pyytäneet. Torstain aamurukouskokouksen raamatunpaikka Psalmi 20 vielä painotti asian pitävyyttä :)

Lauantaina oli jännät paikat. Lupasimme pitää pienen hetken Kids Clubissa eli lasten viikottaisessa tapahtumassa. Valmisteltiin powerpoint esitys suomesta ja ystävyydestä ja parhaasta ystävästä, Jeesuksesta. Laten thai-kieli joutui koetukselle mutta onneksi tiimin väki auttoi siinä missä kieli meni solmuun. Saattoipa powerpointissa vilahtaa joku tämänkin blogin lukijan naama. Opetimme myös lapsille suomalaisen leikkilaulun. Oli hauska nähdä miten universaali tuo Frööbelin palikoiden Sutsi satsi onkaan. Thai-lapset leikkivät, lauloivat ja nauroivat sen tahdissa niinkuin pitääkin.

Kids Clubin jälkeen teimme pienin tutkimusmatkan läheiselle vuorelle. Maisemat oli tosi upeat. Mitä ylemmäs mentiin sitä huonommaksi tie muuttui. Ajoittain otti mahasta, kun tajusi, että kapean tien toinen reuna on lähes pystysuora pudotus. Olipahan kokemus. Jyrkissä mutkissa oli kylttejä joissa kehotettiin tyyttäämään jotta vastaantulija osaa varautua.

Vilman ja Väinön kuulumisia

Tässä vähän lasten kuulumisia. Tänään käytiin katsomassa taloa, jossa asustellaan sitten loppu matkan ajan. Vilma ja Väikkä kommentoivat myös taloa.

Kuukausi takana!

Miltä nyt tuntuu? Onko koti-ikävää? Kyllä kotiin kaipaa aina välillä. Ihan vaan jutustelemaan kahvikupin ääressä mukavia. Hyvältä tuntuu olla myös täälläkin. Kuukausi on hurahtanut nopeasti ja paljon on tapahtunut. Vilmalla ja Väinön jalat ja käsivarret ovat jo melkein mustat :) Kuumaa on kerta kaikkiaan ja kelit sen kuin ”paranee”. Tänään mittari näytti +37c. Kuumakausi on tulossa hyvää vauhtia.



Viikonloppuna olimme seurakunnan kanssa vesiputouksella. Ei hullumpi paikka kokouksen pitoon :). Syötiin, laulettiin ja leikittiin yhdessä. Vilmalle kuumuus teki tepposet. Tyttö olikin ihan poikki siihen saakka, kunnes pääsi veteen vilvoittelemaan.








Tällä viikolla touhuamme muun tiimin kanssa patojen ja kattiloiden parissa, sekä autamme missä pystymme. Meillä on iso konferenssi, joka vaatii koko tiimin voimavarat käyttöön. Oikeastaan tämä on koitunut erinomaiseksi mahdollisuudeksi tutustua työkavereihin paremmin. Kummasti työn touhussa juttelua syntyy ja hommat hoituu huomaamatta. Konfferenssin lisäksi hommaa riittää jatkuvasti sillä Riverin tiloja rempataan pikkuhiljaa. Late pääsikin laatotushommiin. Näin ne hommat vaan etenee...




Eka päivä hoidossa...

...menikin todella hyvin! Vaikkakin äiti pari kyyneltä vieritti edellisenä päivänä, kun ajatteli pikku ihmisiä vieraassa paikassa, jossa kukaan ei ymmärrä-eikä ketään ymmärrä. Onneksi lapsi on joskus paljonkin sopeutuvaisempi kuin aikuinen. Aamulla veimme 8.00 lapset hoitoon. Vilma oli samantien lelujen kanssa touhuamassa ja Väinökin pikkuhiljaa irtautui lahkeesta. Olimme jutelleet hoitoon lähdöstä aiemmin ja siitä, että äiti ja isi kyllä tulee hakemaan aivan pian. Vilma harjoitteli ahkerasti kuinka se vessa oikein enklanniksi sanotaan ja olikos se ”ei” thaiksi ”no”? Vilmalle koko hoitojuttu oli unelmien toteutuminen. Pikkumieskin oli asiasta perillä, sillä kun äidin ja isin lähdön aika sitten koitti, Väinö tuli ikkunaan vilkuttamaan ja palasi takaisin leikkeihin. Mikä ilo täyttikään sydämen! Taivaan Isi oli antanut ripauksen rohkeutta ja luottamusta myös pikku Väinölle :)

Klo 11.00 meille tuli puhelu, että Väinölle taisi iskeä koti-ikävä. Sovittiin, että tulisimme hakemaan Väinöä aiemmin kotiin, ettei ihan turvaton olo tulisi. Kun saavuimme perille, itku olikin mennyt jo ohi ja mies oli santsaamassa jo toista riisiannosta ja näytti oikein hyväntuuliselta. Sovimme, että Väinö jatkaisi puolipäiväisenä tämän viikon. Kun Vilmalta kysyttiin haluaako hän lähteä jo kotiin, vastauksena oli, että ei. Niinpä Vimu sai jatkaa hoitopäivää kolmeen saakka.

Voiko pieni ihminen aidompi omissa aatoksissaan. Tässä Vilman ekan päivän kertomuksia. Ei voi muuta kuin ihmetellä, kuinka lapsi voi olla niin sopeutuvainen :)

” Meillä aamulla oli sellanen rukous juttu. Me nostettiin lippu sellaseen tankoon ja rukoiltiin. Mä rukoilin Taivaan Jumalaa, enkä mä tiedä mitä ne rukoili.”

”Se täti, joka otti meidät vastaan aamulla ja jutteli teidän kanssa kerto meille siitä miehestä, joka kiipes puuhun. Ai Sakkeuksesta vai? Joo, siitä just. Kun me oltiin kuuntelemassa sitä Sakkeus tarinaa, niin Väinö alkoi huutamaan niin kovaa, etten mä voinu sanoo sille mitään. Sitten se täti otti Väinön sykkyyn ja vei sen toiseen huoneeseen.”

”Sitten me maalattiin sellasia kukkia. Mä luulin ekaks, että ne oli tulivuoria, mut sit niistä tulikin kukkia. Hassua kun mä en ymmärrä oikeen mitä ne puhuu! Sitten se täti näytti meille miten sinisestä ja punaisesta väristä sekoitetaan vilovettia väriä.” Päivän aiheena oli tosiaan ollut violetti väri. Tarkoituksena oli hoksata miten se väri saadaan aikaiseksi :)

”Sit me nukuttiin sellasilla patjoilla lattialla. Siinä oli peitto ja tyynykin. Mua ei oikein nukuttanu ja se täti pyysi mua leikkimään yläkertaan. Siellä oli paljon prinsessamekkoja. Siellä oli Tuhkimo mekkokin ja mä näytin ihan Tuhkimolta kun laitoin sen päälle. Ja sitten se thailainen täti laitto mulle nää letit. Miks te muuten tulitte niin aikaisin hakeen mut pois??”

Huomenna taas jatketaan. Kuka lähtee hoitoon huomenna?”Mää!” huutaa Väinökin ja nostaa käden ylös. Saapa nähdä miten huomen aamuna... ;)

Paljon on taas tapahtunut

Viikko kotiäitinä...

Maanantaina Late aloitti TOT1 koulutuksen ja musta tuli kotiäiti yks kaks. Ajatuksena meillä oli vuorotella koulutuspäiviä, mutta lopulta päädyttiin tähän pitkien päivien takia. Parempi on toisen olla todistuksen ja tietojen omaava kuin kaksi palloa hukassa, eiku miten se meni.

Kurssilaiselta kuultua:
"Oli tosi mielenkiintoinen viikko. Oli aika kielikylpy kun ryhmässä oli mukana Irlantilainen, Uus-Seelantilaisia ja muita englantia murteella puhuvia. Hengelliset näköalat laajenivat aika paljon, koska kurssilla käsitelty CHE-työ poikkeaa melko paljon 'klassisesta' lähetystyöstä.". (CHE = Community Health Evangelism)

Oikeastaan tämä viikko oli erinomainen juttu Vilmalle ja Väinölle. Ensimmäinen viikko Thaimaan kamaralla niin, että oltiin ihan vaan kotona ja pyöritettiin tuttuja ja ihania rutiineja. Käytiin pelaamassa jalista läheisellä kentällä, hoidettiin laina koiraamme sekä tutustuttiin lähiympäristön pieniin ja suurempiin kiviin. Meinaa Väinön suuri ihastus on nykyään kivien keräily. Ja niitähän löytyy taskuista sitten suurempia ja pienempiä :)

Kaasuhella ja ruoanlaitto yllättävästi on pieni haaste verrattuna thailaisen kodinhoitajan ja suomalaisen kotiäidin kielimuurin korkeuteen. Keskustelu meni jo maanantaina nauruksi kun kumpikaan ei toistaan ymmärtänyt pätkääkään. Mutta kaikesta selviää. Loppuviikosta tiesin jo, että ”samii” tarkoittaa Latea eli aviomiestä ja kalojen ruokaa annetaan vain ”nit noi” vähän. Edes kova käsien huitominen ja viittoilu ei riittänyt kaikkien asioiden selittämiseen.

Vilma ja Väinö kaipaavat leikkikavereita ja isi ja äiti edes hetkellisesti 100% keskittymisen mahdollisuutta työntekoon tai rukoushetkeen. Niinpä laskimme yksi + kaksi ja nyt olemmekin kierrelleet päiväkoteja ja etsineet sopivaa hoitopaikkaa lapsille. Vihdoin löytyi hintalaatu suhteeltaan kiva paikka. Se on kansainvälinen kristillinen päiväkoti lähellä asuinaluettamme. Vilma ja Väinö aloittavat päivähoidon huomenna, tiistaina. Vilma kyllä mielellään aloittaisi hoidon jo vaikka heti. Hoitoon mennään kolmena päivänä viikossa. Katsotaan nyt miten kaikki alkaa sujumaan, ja mennään sen mukaan. Saa muistaa pikkuihmisiä rukouksissa! Iso kiitos tästä hienosta mahdollisuudesta kuuluu monelle ihanalle ystävällemme siellä koti Suomen tukirenkaassa! Taivaan Isä rakkautenne palkitkoon!