Pistomatka naapuriin

Aika kuluu siivillä. Tosin siltä se ei aina tunnu, kun matkustaa lentokoneella kahden pienen lapsen kanssa. Teimme pistomatkan naapurimaahan Kambodzaan. Ensin lennettiin  Bangkokkiin Chiang Maista. Lento oli melko lyhyt, mutta sitten täytyi tappaa aikaa lentokentällä useita tunteja. Pitkillä käytävillä kuljettiin edestakaisin. Mummilta saadut tehtävävihkot olivat kovassa käytössä Vilmalla. Phnom Pehnin lentomme oli siirretty hieman edemmäs. Pääsimme koneeseen ja pian olimme perillä. Kentällä meiltä taidettiin huijata 10 dollaria lasten viisumeista, sillä saimme kuitit vain aikuisten viisumeista. No perille päästiin ja tulivuoren tuhkaa karkuun lentänyt Vaarikin oli meitä vastassa. Vaari oli työ reissulla suomessa ja sai hieman siirrettyä lentojaan ja oli mukava nähdä Laten vanhempia heidän kotonaan Kambodzan pääkaupungissa.

Olemme käyneet kerran Kambodzasssa ennen tätä reissua. Silloin meillä ei kuitenkaan ollut aikaa kuin muutama päivä. Oli hieno palata tuohon eksoottiseen maahan. Thaimaassa olon jälkeen oltiin ihmeissään. Vaikka Thaimaa onkin kovin eksoottinen maa monessa mielessä pisti Kambodza monessa kohtaa pään pyörälle eri tavalla. Maa on todella köyhä ja se näkyi ihan pääkaupingin elämässä. Myös vahvat ääripäät korostavat tuota köyhyyttä. Pieni osa kansaa ajelee hienoilla citymaastureilla pitkin kaupungin katuja toisten kerjätessä ruokaa kadulla ilman toivoa paremmasta.

Maan ikävä lähihistoria on käsinkosketeltavissa. Vierailimme Pol Potin johtamaien puna Kmeerien kauheuksia esittelevissä museoissa. Toul Sleng joka 70-luvun lopulla tunnettiin S-21 kidutusvankilana oli puhutteleva kaikessa kauheudessaan. Kaupungin laidalla sijaitseva Killing fields oli myös ilmapiiriltään todella ahdistava. Vähän reilu kolmenkymmenen vuoden takaiset teloitukset heräävät nopeasti henkiin mielessä kun katselee maasta esiin työntyviä luita, hampaita ja vaatten paloja. Koko maasta on tehty löytöjä joukkohaudoista.

Kambodzassa moni asia oli todella alkutekijöissä. Näimme vain ripauksen maasta, mutta mieleen jäi se, että työtä riittää maassa. Jos mietit mitä voisit tehdä tuon kansan eteen, niin rukous voisi olla hyvä aloitus. Vierailu paikallisessa seurakunnassa jätti myös rohkaisevan mielen siitä, että Jumala toimii myös tuossa maassa vahvasti.

Paluu Thaimaan puolelle oli tälläkertaa melko erikoinen sillä lentokentällä meitä vastassa oli keskipäivällä maahan saaput Leenan siskon perhe. Vilma ja Väinö olivat tohkeissaan, kun saivat kavereita joiden puhetta ymmärtää ja kyllä on pikku porukassa vauhtia riittänytkin. Kaksos serkut olivat kovasti odotettu.

Nyt saamme vielä hetken huilata vieraittemme seurassa ja sitten työ Riverillä jatkuu.