2010 Loppukesästä saavuimme suomeen lähetysharjoittelusta. Palasimme Keuruulle Isoon Kirjaan jatkamaan opintoja. Pian huomasimme, että vain minä (Lauri) opiskelin, jotta saisin Leenan kiinni opinnoissa. Syksy 2010 olikin rankkaa opiskelua. Lukuisia esseitä, tunteja kirjaston hyllynvälissä ja tietenkin oppitunteja Jatkokurssi kakkosen opinto-ohjelman mukaan.
Kun syksy alkoi taittua talveksi oli aika miettiä jatkoa. Tilanne rupesi näyttämään oudolta. Olimme suunnitelleet, että jatkamme opintoja, jos kaikki sujuu ja taloudellinen tilanne mahdollistaa sen. Mitä lähemmäs joulua tultiin alkoi kuitenkin näyttää, että talous menee liian tiukalle. 2 lasta, Leena raskaana ja opintoraha ei ollut sopiva yhtälö. Niinpä teimme vaikean päätöksen. Emme jatka opintoja.
Mitä nyt? Mitä teemme elämällä? Nämä kysymykset nousivat usein esiin. Samaan aikaan kotiseurakunnassamme oli työntekijän paikka vapaana. Olisiko tuo oikea paikka? Tahdoimme panostaa elämässämme Jumalalle. Olimmehan monesti tunteneet saavamme häneltä niin paljon. Osittain pastorin paikka tuntui oikealta sillä ympärillämme olevat ihmiset olivat rohkaiseet hakemaan siihen. Seurakunnan keskellä oli myös ihmisiä, jotka rohkaisivat tuohon tehtävään. Niinpä uskaltauduin hakemaan paikkaa ja ilmottauduin ehdolle.
Kuinka minulle kävi? Kävin pitämässä perinteisen helluntaivaalisaarnan. Rukoilimme Leenan kanssa usein: "Tapahtuis nyt vaan Isä sun tahto". Onko Tikkakosken seurakunta meidän paikka? Halusimme luottaa Jumalaan kaiken keskellä. Rukouksia useammin kuitenkin päässä takoi inhimilllinen uteliaisuus. Kuinka nyt käy. Vastauksen saaminen kesti liian kauan ja se oli todella raskasta. Vihdoin päätimme Leenan kanssa: "Meidän täytyy saada tietää!". Soitin seurakuntaan ja vastaus oli ei. E ja I. Kaksi kirjainta, jotka pysäyttivät maailman hetkeksi. Piti hetken miettiä ja siltikään ei tajunnut. Miksi ei. Miksi paikka ei auennut vaikka halu palvella Jumalaa oli suuri?
Nämä pohdinnat johtivat pohdiskeluprosessiin. "Mitä Jumalalla on meitä varten? Miksi Jumala kutsuu ja sitten ei olekkaan mitään? Ei opiskeluja. Ei paikkaa palvella häntä". Pohdinnan keskellä kuitenkin päätimme luottaa Jumalaan.
Sain Jyväskylästä töitä. Paikka oli vanha tuttu ja sinne oli helppo mennä. Työn kautta elämä rupesi löytämään rutiiniaan. Kesällä 2011 rutiinit menivät hieman uusiksi. Perheeseemme syntyi Viljo. Uuden pereenjäsenen ensikodiksi tuli väliaikainen vuokrakotimme Jyväskylästä. Asumisen suhteen oli keksittävä jotain. Kuusikymmentäneljä neliötä rupesi olemaan melko tiiviisti käytetty.
Loppuvuodesta 2011 teimme kaupat rivitalosta. Uusi kotimme oli Tikkakoskella Jyväskylän kyljessä. Pienen kylpyhuone remontin ja maaliurakan jälkeen koti oli asumiskunnossa. Tuntui hyvältä.
Viljon kasvaessa kohti taaperoikää aloimme pohtimaan mitä Leena rupeaa tekemään työkseen. Perhepäivähoitajan työ oli yksi potentiaalinen vaihtoehto. Seurakunnassamme oli pitempään jo puhuttu lapsityön merkityksestä ja siitä kuinka tärkeää on panostaa siihen. Leenan mieleen syntyi idea. Josko seurakunta pystysi palkkaamaan lapsityöntekijän. Tämä sai mielessämme melkoisen myllerryksen käyntiin. Nopeasti ajatuksiin nousi oma hakuprosessi ja sen tuottaman pettymyksen kohtaaminen. Uskaltaisimmeko vielä uudestaan laskea suunnitelmat Jumalan käsiin?
Leena otti yhteyttä seurakuntaan ja homma lähti pyörimään. 2012 alkuvuodesta Leena rupesi tekemään osa-aikaista lapsi- ja nuorisotyöntekijän hommaa. Samaan aikaan minua kysyttiin palvelemaan seurakuntaa vanhimmiston jäsenenä. Meidät molemmat otettiin lämpimästi vastaan näihin tehtäviin.
2012 oli upea vuosi. Se osoitti meille sitä kuinka kannattaa luottaa Jumalaan. Vuoden aikana olemme tajunneet, että meitä on johdattettu, joka päivä. Työ mitä olemme saaneet seurakunnassa ei olisi koskaan ollut mahdollista jos omat suunnitelmani pastorin paikasta olisivat toteutuneet. Olemme saaneet kohdata upeita nuoria ja lapsia läpi vuoden.
Mitä 2013 tuokaan tullessaan. En tiedä, mutta tänään Tikkakoski on maailmanääri johon meidän perhe on lähettetty.
Lisää asiaa Tikkakosken Helluntaiseurakunnasta.
tiistai 12. helmikuuta 2013
keskiviikko 4. elokuuta 2010
Back to the Finland
Takasisin kotona. Onneksi suomi antoi armonsa ja lämmitti kelit sopivaksi. Saavuttiin päivänä jolloin lämpöennätyksiä rikottiin. Lämmintä oli +37c! Thaimaan lämmön jälkeen se oli kivan pehmeä lasku. Suomi tuntu olevan ennallaan. Salmiakki maistuu edelleen salmiakille ja maito on sinisessä tölkissä.
Paluumatka, joka kesti kaiken kaikkiaan hieman yli vuorokauden oli melko rankka, mutta selvittiin aika kivuitta. Amterdamin kentällä meinasi käydä pieni moka ja kiihdytettiin vauhtiakin juoksu askeliin. No ehdittiin portille ja kiire ei ollutkaan niin kova. Kaikki 107 kiloa saapui laukkujen sisällä ehjänä perille. Saimme laukut suoraan Chiang Main lentokentältä Helsinkiin saakka. Se helpotti meitä paljon, koska Bangkokissa ei tarvinnut tehdä erillistä laukkujen kanssa peuhaamista.
Vilma ja Väinö olivat ihmeissään kun noustiin Finnairin koneeseen Amstredamissa. "Miks noi lentoemännät puhuu suomea?", kysyi Vilma. Molemmat jäivät ihmeissään katsomaan koneeseen tervetuloja toivottavaa lentoemoa. Perillä huomasimme miten lapset nauttivat siitä, että ympärillä on ihmisiä, jotka puhuvat ja ymmärtävät heidän kieltään.
Nyt olemme purkaneet harjoittelu jaksoa opiskelija kavereiden kanssa Isossa kirjassa. On ollut hienoa kuulla mitä harjoitteluun on kuulunut eri puolilla palloa. Jokaisen harjoittelut ovat olleet selvästi erilaisia. Kokemuksia on niin paljon, että varmaan vielä pitkälle syksyyn niitä kertoillaan toisillemme.
Meillä on todella kiitollinen mieli ajasta, joka Hang Dongissa vierähti. Nyt sukset kohti uusia haasteita.
Paluumatka, joka kesti kaiken kaikkiaan hieman yli vuorokauden oli melko rankka, mutta selvittiin aika kivuitta. Amterdamin kentällä meinasi käydä pieni moka ja kiihdytettiin vauhtiakin juoksu askeliin. No ehdittiin portille ja kiire ei ollutkaan niin kova. Kaikki 107 kiloa saapui laukkujen sisällä ehjänä perille. Saimme laukut suoraan Chiang Main lentokentältä Helsinkiin saakka. Se helpotti meitä paljon, koska Bangkokissa ei tarvinnut tehdä erillistä laukkujen kanssa peuhaamista.
Vilma ja Väinö olivat ihmeissään kun noustiin Finnairin koneeseen Amstredamissa. "Miks noi lentoemännät puhuu suomea?", kysyi Vilma. Molemmat jäivät ihmeissään katsomaan koneeseen tervetuloja toivottavaa lentoemoa. Perillä huomasimme miten lapset nauttivat siitä, että ympärillä on ihmisiä, jotka puhuvat ja ymmärtävät heidän kieltään.
Nyt olemme purkaneet harjoittelu jaksoa opiskelija kavereiden kanssa Isossa kirjassa. On ollut hienoa kuulla mitä harjoitteluun on kuulunut eri puolilla palloa. Jokaisen harjoittelut ovat olleet selvästi erilaisia. Kokemuksia on niin paljon, että varmaan vielä pitkälle syksyyn niitä kertoillaan toisillemme.
Meillä on todella kiitollinen mieli ajasta, joka Hang Dongissa vierähti. Nyt sukset kohti uusia haasteita.
maanantai 5. heinäkuuta 2010
Nukketeatteria monikulttuurisella ulosannilla
Taas sitä huomasi, että kuinka olennaista vieraassa maassa on kieli ja kulttuuri. Meiltä pyydettiin apua lauantain (3.7.) Kids Clubiin eli Riverin tiimin vetämään lasten toimintaan. Toivomuksena oli, että tekisimme raamatun tarinasta nukketeatterin. Raamatusta katsottiin, että Nooa olisi aiheena. Aikaa valmisteluihin oli 3 päivää.
Riveriltä löytyi kasa hienoja nukkeja. Ja sitten saatiin myös eläinnukkeja yhdeltä aussitytöltä. Leena kirjoitti käsikirjoituksen tausta CD:tä varten. Ajateltiin, että on paras tehdä taustanauha ääniä varten sillä meiltä thain puhe ei suju. No jotta taustanauhan puheet saataisi thaiksi täytyi ne ensin kääntää englannin kielelle. Sovittiin ketä tulee ääninäyttelijöiksi.
Kireän aikataulun vuoksi käännöksen thaiversiota jouduttiin hieman odottelemaan. Oli ihailtavaa kun yksi tiimin tytöistä pitkän työpäivän jälkeen vielä käänsi tekstin. Koska Latelta ei vielä suju thain lukeminen jäi hieman arvoitukseksi miten käännös oli tehty.
Nauhoitukset aloitettiin torstai iltana. Ääninäyttelijät vaihtuivat lennosta kun alkuperäisen sopimuksen mukaiset henkilöt olivatkin kiinni muissa hommissa. No eipä se asiaa hidastanut. Nauhoitukset meni ihan hienosti. Nooan ääntä esittävä Nu pääsi ideasta kiinni todella hienosti. Siinä vaiheessa kävi ilmi, että käännös thaiksi oli tehty hieman "aikuiseen sävyyn". Thai-kieli kun on moniasteista. On olemassa ns. torikieli, keskiluokan thai (jota usein ulkolaiset puhuvat) ja korkea kieli. Raamattu on kirjoitettu korkealla kielellä ja lapset eivät kuulemma välttämättä ymmärrä kaikkea korkeasta kielestä. No ainakin Nooan repliikkejä muutettiin hieman, että teksti olisi paremmin lasten ymmärrettävissä.
Perjantaina sitten Leena tuunasi nukkeja, teki upean näköisen arkin ja loi "vedenpaisumusefektin" (Sininen huopa jeesusteipillä arkin pohjaan TOIMII!). Late väänsi sitten taustanauhaa. Netistä löytyi upeita ääniefektejä (iStock audio). Lopulta puolen yön maissa kaikki oli valmista. Tosin illan aikana Leenalle nousi kuume.
Lauantaina Vilma lähti Laten kanssa pitämään esitystä Kids Clubiin. Vilmalla oli oma rooli. Kyyhkynen joka etsi kuivaa maata. Ennen esitystä oli sekä Vilmalla, että Latella vähän ramppikuumetta. Leenan tilalle esitykseen tuli pari tiimiläistä. Esitys alkoi ja noin 70 lasta hiljeni katsomaan sitä. Sali jossa oli kova menteli meni kovin hiljaiseksi. Tuntui hyvälle. Lapset keskittyvät kuuntelemaan tarinaa Raamatusta. Mission accomplished. Esitys meni tosi hienosti. Lapsityöstä vastaava tiimiläinen antoi vielä hyvän palautteen ja kaiken säätämisen jälkeen suuhun jäi hyvä maku.
Riveriltä löytyi kasa hienoja nukkeja. Ja sitten saatiin myös eläinnukkeja yhdeltä aussitytöltä. Leena kirjoitti käsikirjoituksen tausta CD:tä varten. Ajateltiin, että on paras tehdä taustanauha ääniä varten sillä meiltä thain puhe ei suju. No jotta taustanauhan puheet saataisi thaiksi täytyi ne ensin kääntää englannin kielelle. Sovittiin ketä tulee ääninäyttelijöiksi.
Kireän aikataulun vuoksi käännöksen thaiversiota jouduttiin hieman odottelemaan. Oli ihailtavaa kun yksi tiimin tytöistä pitkän työpäivän jälkeen vielä käänsi tekstin. Koska Latelta ei vielä suju thain lukeminen jäi hieman arvoitukseksi miten käännös oli tehty.
Nauhoitukset aloitettiin torstai iltana. Ääninäyttelijät vaihtuivat lennosta kun alkuperäisen sopimuksen mukaiset henkilöt olivatkin kiinni muissa hommissa. No eipä se asiaa hidastanut. Nauhoitukset meni ihan hienosti. Nooan ääntä esittävä Nu pääsi ideasta kiinni todella hienosti. Siinä vaiheessa kävi ilmi, että käännös thaiksi oli tehty hieman "aikuiseen sävyyn". Thai-kieli kun on moniasteista. On olemassa ns. torikieli, keskiluokan thai (jota usein ulkolaiset puhuvat) ja korkea kieli. Raamattu on kirjoitettu korkealla kielellä ja lapset eivät kuulemma välttämättä ymmärrä kaikkea korkeasta kielestä. No ainakin Nooan repliikkejä muutettiin hieman, että teksti olisi paremmin lasten ymmärrettävissä.
Perjantaina sitten Leena tuunasi nukkeja, teki upean näköisen arkin ja loi "vedenpaisumusefektin" (Sininen huopa jeesusteipillä arkin pohjaan TOIMII!). Late väänsi sitten taustanauhaa. Netistä löytyi upeita ääniefektejä (iStock audio). Lopulta puolen yön maissa kaikki oli valmista. Tosin illan aikana Leenalle nousi kuume.
Lauantaina Vilma lähti Laten kanssa pitämään esitystä Kids Clubiin. Vilmalla oli oma rooli. Kyyhkynen joka etsi kuivaa maata. Ennen esitystä oli sekä Vilmalla, että Latella vähän ramppikuumetta. Leenan tilalle esitykseen tuli pari tiimiläistä. Esitys alkoi ja noin 70 lasta hiljeni katsomaan sitä. Sali jossa oli kova menteli meni kovin hiljaiseksi. Tuntui hyvälle. Lapset keskittyvät kuuntelemaan tarinaa Raamatusta. Mission accomplished. Esitys meni tosi hienosti. Lapsityöstä vastaava tiimiläinen antoi vielä hyvän palautteen ja kaiken säätämisen jälkeen suuhun jäi hyvä maku.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)