Kuukausi takana!

Miltä nyt tuntuu? Onko koti-ikävää? Kyllä kotiin kaipaa aina välillä. Ihan vaan jutustelemaan kahvikupin ääressä mukavia. Hyvältä tuntuu olla myös täälläkin. Kuukausi on hurahtanut nopeasti ja paljon on tapahtunut. Vilmalla ja Väinön jalat ja käsivarret ovat jo melkein mustat :) Kuumaa on kerta kaikkiaan ja kelit sen kuin ”paranee”. Tänään mittari näytti +37c. Kuumakausi on tulossa hyvää vauhtia.



Viikonloppuna olimme seurakunnan kanssa vesiputouksella. Ei hullumpi paikka kokouksen pitoon :). Syötiin, laulettiin ja leikittiin yhdessä. Vilmalle kuumuus teki tepposet. Tyttö olikin ihan poikki siihen saakka, kunnes pääsi veteen vilvoittelemaan.








Tällä viikolla touhuamme muun tiimin kanssa patojen ja kattiloiden parissa, sekä autamme missä pystymme. Meillä on iso konferenssi, joka vaatii koko tiimin voimavarat käyttöön. Oikeastaan tämä on koitunut erinomaiseksi mahdollisuudeksi tutustua työkavereihin paremmin. Kummasti työn touhussa juttelua syntyy ja hommat hoituu huomaamatta. Konfferenssin lisäksi hommaa riittää jatkuvasti sillä Riverin tiloja rempataan pikkuhiljaa. Late pääsikin laatotushommiin. Näin ne hommat vaan etenee...




Eka päivä hoidossa...

...menikin todella hyvin! Vaikkakin äiti pari kyyneltä vieritti edellisenä päivänä, kun ajatteli pikku ihmisiä vieraassa paikassa, jossa kukaan ei ymmärrä-eikä ketään ymmärrä. Onneksi lapsi on joskus paljonkin sopeutuvaisempi kuin aikuinen. Aamulla veimme 8.00 lapset hoitoon. Vilma oli samantien lelujen kanssa touhuamassa ja Väinökin pikkuhiljaa irtautui lahkeesta. Olimme jutelleet hoitoon lähdöstä aiemmin ja siitä, että äiti ja isi kyllä tulee hakemaan aivan pian. Vilma harjoitteli ahkerasti kuinka se vessa oikein enklanniksi sanotaan ja olikos se ”ei” thaiksi ”no”? Vilmalle koko hoitojuttu oli unelmien toteutuminen. Pikkumieskin oli asiasta perillä, sillä kun äidin ja isin lähdön aika sitten koitti, Väinö tuli ikkunaan vilkuttamaan ja palasi takaisin leikkeihin. Mikä ilo täyttikään sydämen! Taivaan Isi oli antanut ripauksen rohkeutta ja luottamusta myös pikku Väinölle :)

Klo 11.00 meille tuli puhelu, että Väinölle taisi iskeä koti-ikävä. Sovittiin, että tulisimme hakemaan Väinöä aiemmin kotiin, ettei ihan turvaton olo tulisi. Kun saavuimme perille, itku olikin mennyt jo ohi ja mies oli santsaamassa jo toista riisiannosta ja näytti oikein hyväntuuliselta. Sovimme, että Väinö jatkaisi puolipäiväisenä tämän viikon. Kun Vilmalta kysyttiin haluaako hän lähteä jo kotiin, vastauksena oli, että ei. Niinpä Vimu sai jatkaa hoitopäivää kolmeen saakka.

Voiko pieni ihminen aidompi omissa aatoksissaan. Tässä Vilman ekan päivän kertomuksia. Ei voi muuta kuin ihmetellä, kuinka lapsi voi olla niin sopeutuvainen :)

” Meillä aamulla oli sellanen rukous juttu. Me nostettiin lippu sellaseen tankoon ja rukoiltiin. Mä rukoilin Taivaan Jumalaa, enkä mä tiedä mitä ne rukoili.”

”Se täti, joka otti meidät vastaan aamulla ja jutteli teidän kanssa kerto meille siitä miehestä, joka kiipes puuhun. Ai Sakkeuksesta vai? Joo, siitä just. Kun me oltiin kuuntelemassa sitä Sakkeus tarinaa, niin Väinö alkoi huutamaan niin kovaa, etten mä voinu sanoo sille mitään. Sitten se täti otti Väinön sykkyyn ja vei sen toiseen huoneeseen.”

”Sitten me maalattiin sellasia kukkia. Mä luulin ekaks, että ne oli tulivuoria, mut sit niistä tulikin kukkia. Hassua kun mä en ymmärrä oikeen mitä ne puhuu! Sitten se täti näytti meille miten sinisestä ja punaisesta väristä sekoitetaan vilovettia väriä.” Päivän aiheena oli tosiaan ollut violetti väri. Tarkoituksena oli hoksata miten se väri saadaan aikaiseksi :)

”Sit me nukuttiin sellasilla patjoilla lattialla. Siinä oli peitto ja tyynykin. Mua ei oikein nukuttanu ja se täti pyysi mua leikkimään yläkertaan. Siellä oli paljon prinsessamekkoja. Siellä oli Tuhkimo mekkokin ja mä näytin ihan Tuhkimolta kun laitoin sen päälle. Ja sitten se thailainen täti laitto mulle nää letit. Miks te muuten tulitte niin aikaisin hakeen mut pois??”

Huomenna taas jatketaan. Kuka lähtee hoitoon huomenna?”Mää!” huutaa Väinökin ja nostaa käden ylös. Saapa nähdä miten huomen aamuna... ;)