Seikkailu jatkuu...

Iskä lakaisee sitä mukaan kun Väinö kuljettaa kuorma-autolla hiekkaa hiekkalaatikosta keskelle pihaa. "Eikö isi sanonut jo sata kertaa, että hiekka pidetään hiekkalaatikossa ja leikitään siellä." Oli erikoista, että hiekkalaatikko löytyi thailaisen kodin pihamaalta ja siitkös Vilma ja Väinö ovat nauttineet. Sehän on suorastaan suomalaisen lapsen elinehto. Meillä on nyt uusi koti ja hiekkalaatikon lisäksi monta muuta mukavaa juttua, jotka auttavat meitä kotiutumaan ja huomaamaan taivaan Isän monipuolisen huolenpidon. Eli maaliskuulta heinäkuulle me asustamme nyt "omassa kodissa".

Ollessamme vielä suomessa meille ehdotettiin tätä asuntoa. Eräs englantilainen perhe oli lähdössä kotimaahansa kesken lukuvuoden ja palaisivat elokuussa takasin. Molemmille asunnon vuokraus oli rukousvastaus, niin aikataulullisesti kuin kaikin puolin. Perheeseen kuuluu 3 poikaa, joten autoja ja Puuha Pete legoja löytyy isot laatikot Väinölle. Vilma sai hoidokikseen pihamaalla pomppivan iso valkoisen kanin, joka on saanut usempia nimiä. Välillä se on Pupu Tupuna, toisinaan Prinsessa, tosin Väinölle se on aina Pupu. Se on tosi kesy. Välillä se pompottelee sisällekin (se osaa itse avata oven) seuraa hakemaan. Koti on täysin kalustettu liinavaatteita ja astioita myöten, joten meidän ei tarvitse sellaisia hankkia näin lyhyen ajan takia. Isoin ihme sattui kun Late kävi asunnon avaimia hakemassa viime maanantaina. Perheen isä antoi kotiavaimien lisäksi autonkin avaimet ja sanoi, että ovat yrittäneet vuokrata autoa, muttei ole mennyt kaupaksi. "Ottakaa te auto ja ajakaa kuinka paljon haluatte. Jättäkää jotain vastinetta jos tahdotte." Ei voinut muuta sanoa kuin kiitos ja siunausta :)

Päiväkoti retkellä

Lastenhoito Vilman osalta on mennyt erinomaisesti. Opettajatkin päiväkodista ovat sanoneet, että Vilma on ollut selvästi oma itsensä heti alusta saakka. Väinölle aamu on tuottanut kovasti kyyneliä. Eroitkujen jälkeen päivää menee hyvin päikkäreitä myöten. Katsellaan nyt tämä kuukausi loppuun Väinön osalta, kuinka kaikki alkaa sujumaan. Ehkäpä Väinöstäkin tulee "vapaaehtoinen" Riverille meidän kanssa :) Perjantaina meillä oli päiväkodista retki eläintarhaan. Lähdin mukaan Väinön kaveriksi, Vilma mennä viipotti kavereiden ja hoitajien käsipuolessa. Tässä muutama kuva reippaista retkeläisistä.

Täällä lisää kuvia retkestä.

Kaiken tämän jälkeen miettii, mitä hyvää me olemme tehneet, että saamme kaiken tämän ja palaset vain loksahtelee paikoilleen. Sitten sen muistaa, että eipä me olla tehty mitään millä me tämän ansaitsisimme. Kaikki on lahjaa Taivaan Isältä, ehkäpä Hän haluaa näyttää meille käytännössä kuinka hyvää huolta Hän pitää meistä ja antaa jopa nekin asiat joita emme ole ääneen pyytäneet. Torstain aamurukouskokouksen raamatunpaikka Psalmi 20 vielä painotti asian pitävyyttä :)

Lauantaina oli jännät paikat. Lupasimme pitää pienen hetken Kids Clubissa eli lasten viikottaisessa tapahtumassa. Valmisteltiin powerpoint esitys suomesta ja ystävyydestä ja parhaasta ystävästä, Jeesuksesta. Laten thai-kieli joutui koetukselle mutta onneksi tiimin väki auttoi siinä missä kieli meni solmuun. Saattoipa powerpointissa vilahtaa joku tämänkin blogin lukijan naama. Opetimme myös lapsille suomalaisen leikkilaulun. Oli hauska nähdä miten universaali tuo Frööbelin palikoiden Sutsi satsi onkaan. Thai-lapset leikkivät, lauloivat ja nauroivat sen tahdissa niinkuin pitääkin.

Kids Clubin jälkeen teimme pienin tutkimusmatkan läheiselle vuorelle. Maisemat oli tosi upeat. Mitä ylemmäs mentiin sitä huonommaksi tie muuttui. Ajoittain otti mahasta, kun tajusi, että kapean tien toinen reuna on lähes pystysuora pudotus. Olipahan kokemus. Jyrkissä mutkissa oli kylttejä joissa kehotettiin tyyttäämään jotta vastaantulija osaa varautua.